Jatkomaa: Kissankynsi Kaksi, Seikkailu 2

Derri kuuli Coltin hyökkäyskäskyn, mutta pysyi omalla paikallaan vielä hetken. *...muut saa hoitta vankie vapautukse...* hän päätti noustessaan piilostaan ja matkasi kohti raunioita. Hän pysähtyi välillä puskien tai kivien lomaan, välillä sytyttäen uuden tupakan.

Lopulta hän oli raunioiden lähettyvillä. Puolienkeli katseli ympäristöä hiljaa puskien seasta. Colt oli ollut oikeassa, muukalaiset olivat leiriytyneet tänne, lähelle artifaktia. Hiljaa hän kaivoi taskuistaan vaimentimen käsiaseeseensa ja kiinnitti sen. *...katotaas... parikyt ja risat...* hän ajatteli tähdätessään ensimmäiseen alzion-muukalaiseen. Hän keskittyi ja ampui, osuen kaulaan. Derri siirtyi toiseen paikkaan. Tällävälin pari muukalaista tutki kaatunutta toveriaan. Puolienkeli pysyi hiljaa murhanhimon kiiluessa hänen silmissään.

Colt katseli kun Tuutti hiipi sisään parakkiin. Hän näki kuinka muukalaiset löysivät Tuutin ja ampuivat ja löivät tältä raajoja irti. *Voi saatana* Colt ajatteli.

Colt napautti kissankynsikorvakoruaan. "Igor? Tulivoimalle olisi tarvetta kello kahdessatoista. Aika pistää pyssyt paukkumaan. Viisi sekuntia ja sitten lähtee." Muutaman sekunnin päästä kuului Igorin vastaus: "Igor kuittaa. Näytetään näille saastoille Jatkomaalaista vieraanvaraisuutta." Colt laski hiljaa viiteen, ja hyppäsi sulavassa kaaressa kohti lattiaa. Hän laskeutui hiljaa ruumiskasan päälle. Samalla Igor syöksyi ovesta sisään muut tiimin jäsenet perässään.

Igor alkoi tulittaa alzioneja rynnäkkökiväärillään. Kolme muukalaista lakosi maahan ja loput hyppäsivät ketterästi sivuun. Colt nosti aseensa ja ampui muukalaisia vasemmalta ja oikealta. Colt katsoi Tuuttia, joka makasi avonaisessa häkissä ilman toista käsivartta ja jalkaa. Hän oli kalpea ja hikinen. "Igor, suojatulta!" Colt huusi, ja hyppäsi kohti häkkiä, johon Tuutti oli laitettu. Hän oli parin sulavan loikan jälkeen Tuutin luona. "Igor, heitä minulle ensiapulaukkusi!" Colt huusi. Igor otti pienen laukun vyötäisiltään ja heitti sen Coltille.

Colt etsi laukusta pienen injektioneulan. Hän irrotti suojan sen päästä ja sanoi Tuutille: "Tämä sattuu hiukan, mutta voi pelastaa henkesi." Colt työnsi neulan Tuutin käsivarteen. Hän tyhjensi neulan vihreän sisällön Tuutin verisuoneen. Tuutti katsoi Coltia hiljaa. Colt tunsi sääliä nuorta miestä kohtaan. Hän oli haudannut jo liian monta toveriaan. Silloin Colt tajusi, että hän todella piti Tuuttia toverinaan - kuten kaikkia muitakin tiimin jäseniä. Colt laittoi kätensä Tuutin otsalle ja sanoi: "Koita kestää, pikkumies. Me viemme sinut Lankakerään lepäämään." Tuutin silmät räpsyivät. "Pysy hereillä, Tuutti!" Colt huusi.

"Olit todella urhea äsken", Colt sanoi vielä. "Sinulla on hyvä sydän, Tuutti. Kyllä sinä selviät. Tuo aine antaa sinulle paljon aikaa ennen kuin saamme sinut aluksen lääkärin hoidettavaksi." Colt katsoi miten Tuutin avonaiset haavat sulkeutuivat. Raajojen tynkien päälle muodostui vihertävät kalvot. Aine, jota Colt ruiskutti Tuuttiin oli Kissankynnen tiedemiesten uusinta teknologiaa. Tuutilla ei ollut enää akuuttia hätää.

Colt vilkaisi Igoria, samalla kun tämä laukaisi rynnäkkökiväärinsä kranaatinheittimen. Kranaatti lensi kohti takasisäänkäynnille pakenevia muukalaisia. Muukalaiset räjähtivät kappaleiksi, ja veri roiskui ympäri hallin lattiaa. Colt katseli ympärilleen. Igor ja muut olivat onnistuneet. Kaikkialla Coltin ympärillä oli muukalaisten raatoja.

Colt nousi ylös ja katsoi ympärillään olevia tiimin jäseniä. "Meillä ei ole paljoa aikaa. Muukalaiset palaavat pian. Tällä hetkellä hyökkäys on paras puolustus: siis suunta kohti raunioita ja muukalaisten leiriä. Igor, voisitko viedä Tuutin alukseen hoidettavaksi?" Igor nyökkäsi hiljaa. Igor nappasi Tuutin maasta olalleen ja lähti kävelemään kohti Lankakerää.

Igor vei Tuuttia lankakerään, kaikki alkoi sumenemaan hänen silmissään. Hän näki silmissään kuinka hänen vanhempansa ammuttiin, myös sen kun hänen kirjansa tuhottiin ja sitten se poika.
Sitten hän heräsi hytissään hikisenä. Igor, hoitaja ja poika oli huoneessa, "anteeksi..." Tuutti sanoi pojalle, "...en ehtinyt löytää vanhempiasi, tai en oikeastaan huomannut mitään kun muukalaisia.." hän jatkoi.
Poika vastasi: "ei se mitään".

Poika perääntyi ja piti nallea kädessään, nallella oli päässään pienilakki jossa oli punainen risti. *...ainakin susta on huolehdittu tääl* Tuutti hymähti, sitten hoitaja tuli esiin ja kysyi: "Toimiiko tekoraajat?" Tuutti ei ollut edes huomannutkaan, että hänellä oli menetetyn käden ja jalan kohdilla keinotekoiset raajat.
Hän nosti oikeaa kättään ja kokeili puristaa sormiaan nyrkkiin, "Ainakin käsi toimii mainiosti." Tuutti sanoi, hän oli nousemassa, mutta sitten laittoi makaaman takaisin: "aih, selkääni sattuu!" Hän sanoi.

"Ei ihme sinusta löytyi kauheasti mustelmia varsinkin selästä." Igor sanoi, "en ainakaan tänään mene...?" Tuutti sanoi, "Et niin, lepää nyt." Hoitaja sanoi.
"Ai niin, sitten kun pystyt seisomaan testaamme toimiiko jalkasi." Hoitaja jatkoi ja osoitti poikaa ja Igoria seuraamaan häntä.
Mutta sitten Tuutti kysyi Igorilta: "missä miekkani?", Igor pysähtyi ja kääntyi.
"Se jäi sinne, toivottavasti toverisi huomaavat tuoda sen tänne." Hän sanoi.

Tuutti katsoi pöydälleensä jossa oli hänen isästään kuva minkä hän löysi kirjan sisältä.
"Halusit minusta leipurin?" Tuutti sanoi ja hymähti, "ainakin raajat olisi jäänyt" hän jatkoi ja hymyili kuvalle.
Sitten hän kääntyi katsomaan kattoon päin ja huokaisi.
*Toivottavasti selviätte minua paremmin....*

Sormi veti jälleen liipaisimesta. Luoti lävisti seuraavan muukalaisen kaulan. Derri virnisti vaihtaessaan jälleen asemaansa. Hän ryömi hiljaa puskissa. *Kaks matalan... parikyt ja risat jäljel...* puolienkeli ajatteli päästessään yhden puun luokse. Varmistaessaan ettei kukaan nähnyt, hän kiipesi puuhun pitäessään asetta suussaan.

Mies asettui oksalle ja tarkkaili tilannetta. Alzion-muukalaiset alkoivat käydä epäluuloisiksi. Derri katseli kuinka muutama lähti haravoimaan aluetta, josta hän ensimmäiseksi ampui. Hetken päästä hän alkoi jälleen tähdätä varmistuttuaan, että vaimennin oli kiinni kunnolla. Hänen harkintakykynsä alkoi pettää ampuessaan seuraavan muukalaisen päähän.

Vaikka vaimennin vaimensi tehokkaasti hänen käsiaseensa äänen, tarkkakorvaisimmat kuulivat tällä kertaa mistä kyseinen laukaus tuli. Derri odotteli hetken tarkkailessaan tilannetta jälleen. *...kukaa ei oo huomannu... hy-* hänen silmänsä laajenivat yhtäkkiseen kipuun hänen hartiassaan ja kyljessään. Vaistomaisesti hän painoi toisen kätensä kylkeen, menettäen tasapainonsa ja pudoten maahan. Hänen päänsä kolhiintui kiveen aiheuttaen verenvuodon. Ja käsi, joka oli hänen kyljessään, avasi haavaa enemmän.

"..ei... hitto..." Derri kuiskasi tuntiessaan tuskaa. Hänen silmäluomensa alkoivat tuntua raskailta. Puolienkeli makasi keskellä puskia, joten hän ajatteli ettei toisilla olisi mahdollisuutta löytää häntä ajoissa. "...ny tul... näköjää... noutaja mulle..." hän kuiski heikkona kahden alzion-muukalaisen tullessa tarkistamaan hänen kuntoaan. Hänen silmänsä painuivat kiinni. *...Feina... isä.... äiti...... olekte... tosiaa... siin....? ......*

Derri menetti tajuntansa.

Colt oli parakin takana ja näki edessään muinaiset rauniot. Hän sattui vilkaisemaan kohti läntistä horisonttia. Colt jähmettyi paikoilleen. Hän näki horisontissa kolme pientä sotalaivaa. "Puolidemonit.. Voi helvetti!" Colt kirosi.

Colt huusi muille: "Seuratkaa minua raunioihin! Täytyy löytää Derri!" ja pinkaisi kohti raunioita. Colt hyppäsi ensimmäisen hajonneen muurin päälle ja siitä eteenpäin pienelle aukiolle. Hän näki edessään Derrin ja kaksi alzionia. Colt kohotti kaksi konepistooliaan ja alkoi tulittaa muukalaisia. Luodit läpäisivät muukalaiset ja ne kaatuivat maahan veriroiskeiden lentäessä heidän haavoistaan.

Coltilla oli edelleen Igorin antama ensiapulaukku, josta hän otti toisen injektioneulan täynnä vihreää nestettä. Hän tökkäsi neulan Derrin käsivarteen ja työnsi sisällön tämän verenkiertoon. Colt kuuli Derrin muminaa samalla kun vihreät kalvot kasvoivat Derrin haavojen päälle. Derrin verenvuoto lakkasi ja hänen haavansa alkoivat parantua tavallista nopeammin.

Colt nousi ja katsoi matalan muurin yli eteenpäin. Hän näki pahoin vaurioituneen muukalaisaluksen kauempana edessään, noin kolmenkymmenen metrin päässä. Aluksen edessä oli muukalaisia jotka olivat suojautuneet romun ja raunioiden taakse. Coltin täytyi päästä aluksen sisään ja kaapata sen virtalähde. Hän tarvitsi kuitenkin suojatulta onnistuakseen. Colt otti maasta Derrin M16-rynnäkkökiväärin ja viittoi kauempana olevia muita ryhmän jäseniä luokseen. Jonkun täytyi nyt ottaa ase käteensä ja alkaa ampua.

Asmodeus oli täynnä vihaa Tuutin kohtalosta johtuen. Asmod oli poiminut Tuutin miekan parakeista mukaansa ja laittanut sen haarniskansa selkäpuolella oleviin vöihin, joissa hän säilytti normaalisti nyt kädessään pitämäänsä pitkäämiekkaa. Tuutin miekka Asmodon selässä muistutti häntä koko ajan muukalaisten armottumuudesta ja raakuudesta. Asmodeuksen tunnetilaa nosti entisestään puolidemonien laivojen ilmaantuminen näköpiiriin. Asmodeus ei uskonut kostoon, mutta nyt sen liekki paloi vastustamattomana hänen sisällään.

”Minä en tarvitse konepistoolia.” Asmod sanoi Colitille. ”Muukalaisille koittaa nyt tuliset oltavat”.
Asmodon keskitti ajatuksensa kahteen muukalaiseen, jotka hän pystyi selkeästi näkemään. Hetken päästä nämä kaksi muukalaista juoksivat piiloistaan tulisten liekkien peitossa huutaen kivusta omituisella kurkkuäänellä. ”Tältä siis voiton ääni kuulostaa.” Amodeus sanoi kylmästi. Säälin aika oli ohi, Asmod ajatteli.

Derri pysyi tajuttomana maassa. Hänen haavansa kyllä paranivat, mutta hän oli menettänyt liikaa verta kahden päivän aikana. Nyt hän tarvitsi lepoa...

Mutta hänen ollessaan tajuton, hän näki kaunista unta. Hän käveli Feinan, hänen morsiamensa, kanssa kaupungilla. Hänen kotikaupungissaan, jossa hän vietti vuosia. Derri hymyili tuodessaan rakkaansa vanhempiensa nähtäväksi. "No onpas Der tuanu nätin tytön." hänen äitinsä sanoi hymyillen. Hänen isänsä alkoi kysyä miten he kaksi tapasivat. "No... iha tavallisest... siis... ei mittä ihmeellist... autoin vaa kantaa ruukui..."

PJ: Puolidemonien laivat lähestyivät Pohjoissaaren rantaa. Kaikki kolme laivaa oli varustettu tykki-konekivääri-yhdistelmillä. Laivojen tykit ja konekiväärit alkoivat paukkua. Ne oli tähdätty alzionien aluksen ympärillä oleviin muukalaisiin. Muukalaisten ruumiinosat räjähtelivät kappaleiksi tykkien voimasta ja konekiväärit tekivät muukalaisiin suuria reikiä. Hetkessä puolet muukalaisista makasivat maassa yhtenä tai useampana kappaleena. Loput juoksivat takaisin alukseen ampuen epätoivoisesti kohti sankareita. Muukalaiset eivät osuneet kehenkään.

Colt havaitsi tilaisuutensa tulleen ja hyppäsi suojanaan olleen muurin yli. Hän hyppeli kissamaisen ketterästi suojasta toiseen ja oli hetkessä aluksen suuaukolla. Hän nappasi veitsensä vyöltään ja tarttui edessään olevaa muukalaista niskasta. Hän laittoi veitsen tämän kurkulle ja leikkasi sen auki. Muukalaisen vihertävä veri ryöppysi ulos hänen kaatuessaan maahan.

Colt huusi muille: "Suojatkaa rantaa! Tulen pian takaisin!" Ja juoksi aluksen sisään. Hän heitti kaksi kranaattia halliin johon hän ensimmäisenä päätyi. Hallissa oli kuusi muukalaista kranaattien räjähtäessä. Yksi muukalainen sai vain sirpaleita kehoonsa ja vetäytyi taaemmas muiden kuollessa räjähdyksessä, ampuen Coltia plasmarynnäkkökiväärillään. Colt piiloutui erään laitteen taakse hallissa, joka näytti olevan aluksen komentokeskus. Hän hiippaili nopeasti laitteelta toiselle muukalaisen ollessa vielä suojassa lataamassa asettaan. Kun muukalainen nosti seuraavan kerran aseensa erään komentopöydän yli, Colt oli jo sen toisella puolella ja tarttui aseeseen kiskaisten sen muukalaisen käsistä. Colt nousi ja ampui muukalaisen niille sijoilleen konepistoolillaan.

Colt juoksi kohti aluksen pääkäytävää. Hän juoksi käytävän päähän ja löysi panssaroidun oven. *Virtalähde on arvokkainta mitä aluksella on, joten se lienee täällä* Colt ajatteli ja asetti muoviräjähdettä oven rakoihin.

Colt räjäytti oven saranoiltaan ja astui viileään huoneeseen. Lämpötilan täytyi olla alle nolla astetta, sillä huoneessa oli todella kylmää. Keskellä huonetta oli pylväs, jonka sisällä oli putki. Putki näkyi pylvään läpinäkyvän vitriinin läpi. Putken sisältö hehkui punaisena. Colt muisti Herr Doktorin briiffauksesta sen verran että virtalähteessä oli käynnissä jonkinlainen hallittu fuusioreaktio, jota äärimmäisen vahvasta materiaalista tehty putki piti sisällään. Colt ei tiennyt teknisestä puolesta sen enempää eikä välittänytkään. Hän painoi pylväässä olevaa yhtä nappia, ja putki liukui esiin.

Colt epäröi hetken. Sitten hän kosketti putken metallista päätä. Se oli viileä. Colt otti kiinni metallisesta päästä ja laittoi putken vyölaukkuunsa. Yhtäkkiä huoneeseen syttyivät punaiset valot, ja aluksen kaiuttimista alkoi kuulua metallista, vieraskielistä puhetta. Colt päätteli että virtalähteen poistaminen aiheutti aluksessa jonkinlaisen reaktion. Colt epäili että se oli itsetuhomekanismi, mutta ei halunnut jäädä selvittämään asiaa. Colt juoksi pois huoneesta takaisin käytävään jossa hän näki kaksi muukalaista juoksemassa kohti uloskäyntiä. *Taisin olla oikeassa* Colt ajatteli ja heitti muukalaisten perään pienen yllätyksen. Kranaatti räjähti ja muukalaisten alavartalot silpoutuivat kappaleiksi. Colt varmisti muukalaisten kuoleman ampumalla sarjatulta konepistoolilla molempien torsoihin. Sen jälkeen Colt juoksi uloskäynnille ja katsoi ulos.