Jatkomaa: Kissankynsi Kaksi, Seikkailu 1

OOC: Tässä vielä nopeasti ohjeet.

- Hahmon sanomiset lainausmerkkeihin: "Jaska yritä iskeä Jaakkoa kirveellä".

- Hahmon ajatukset tähtimerkeillä: *Voi perhana pumppu jäi*.

- Ei pelata muiden hahmoilla eli näin: Antti lyö Jaskaa niin että hän kaatuu, vaan Antti yrittää lyödä Jaskaa kaataakseen hänet.

- Muut toiminnot kirjoitetaan ilman erikosmerkintöjä.

- Pelinjohtajan viestit alkavat aina PJ: ja sitten viesti ja pelinjohtaja laittaa viestin alkuun kenelle se on tarkoitettu. Mikäli viestin alussa ei lue hahmon (ja suluissa pelaajan) nimeä on se tarkoitettu yhteiseksi jokaiselle pelajalle.

- Ja tosiaan oleellista on, että ei kahta viestiä samalta henkilöltä peräkkäin. Välissä pitää aina olla jonkun muun viesti.

Ja tästä alkaa itse peli:

Colter Lynx käveli hiljakseen eteenpäin alaspäin viettävää metsäpolkua. Hän vilkaisi taakseen ja näki kauempana kävelevän ryhmänsä: Asmodeuksen, Derenin, Duckyn ja Tuutin. Colt pudisti hiljaa päätään. *Mihin olen taas lupautunut? Tämä ryhmä on varmasti satunnaisin läjä jota olen koskaan johtanut. Puolidemoni, kyborgijänis, puolienkeli ja ihminen? Tämä on kuin jonkin vitsin aloitus.*

Edessä siinsi Rautakäsi, Harmaan Monarkian hallitsema linna. Colter oli kuullut puistattavia tarinoita linnan uudesta lordista, Lordi Blaptchyrchista. Erityisesti siitä miten tämä paistatti linnan entisen lordin ja söi tämän. Rautakäsi sijaitsi Sydänsurukanjonin eteläpäässä erillisellä kiellekkeellään. Sydänsurukanjoni kulki koko Jatkomaan poikki jakaen sen kahteen eri osaan, läntiseen ja itäiseen. Linnaan oli vain yksi suora reitti, käveleminen 20 metriä pitkän sillan yli.

Colt nosti kätensä muita kohti pysähtymisen merkiksi. Colt painoi painiketta kissankynsikorvakorussaan, jossa oli radiolinkki Herr Doktorin ilmalaivaan. Muiden koruissa oli pelkät paikantimet. "Herr.. Herr Doktor? Lynx täällä. Linna näyttää melko suojatulta, miten me pääsemme sisälle", Colt sanoi. Korvakorun radioyhteys rätisi hetken, sitten Colt kuuli Herr Doktorin äänen. "Ah, agentti Lynx. Sinun on aika valita myrkkysi: juuri tällä hetkellä eräs kyläläinen on tuomassa osuutta sadostaan Lordin linnaan." Colt vilkaisi oikealle ja näki vanhan miehen kävelemässä kohti siltaa hevosen vetämät kärryt perässään.

"Sen kuin hyppäät viltin alle, niin pääset helposti linnaan", Herr Doktor jatkoi. "Öh..", Colt sanoi. "Mutta muitakin vaihtoehtoja on: sinullahan on se kuuluisa tarttumaköytesi, eikö?" Colt kokeili vaistomaisesti vyöllään olevaa köyttä. "Pidäpä pieni palaveri tiimisi kanssa. Olisikin jo aika sanoa heille jotain, eikö?" Herr Doktor katkaisi radioyhteyden.

Colt murahti ja käveli kohti tiimiä. "Noniin, ensimmäinen haaste. Meidän täytyy päästä huomaamattomasti tuohon linnaan. Haluaako joku piiloutua kärryihin ja varmistaa reitin meille muille, vai kuljemmeko linnaan tarttumaköyteni avulla? Vai onko muita ideoita?"

Deren, puolienkeli, joka oli kävellyt lähimpänä, pysähtyi. Siniset terävät silmät katselivat Rautakäden ympäristöä hetken tupakka suussa. Hän oli kovan oloinen mies ulkonäkönsä puolesta, mutta Deren oli yllättävän rauhallinen tapaus. Hän arvioi tilannetta hetken, katsellen kärryä. Käsi puristui M16-rynnäkkökiväärin remmin ympärillä.

"Pomo, oleks ihan varma et edes ehdotat tota tarttumalankaa?" mies aloitti kysymällä, sen pitemmittä vastausta edes odottamatta kun hän jatkoi: "Ei tommone ees jaksa tota metallimöykkyä nostaa. Mahtaak ees sen kapasiteetti siihe riittää?" Tämä oli ensimmäinen kerta kun Deren oli ylipäätään avannut suutaan. Ja ensimmäiset sanat olivat juuri suorasukaiset. Tosin... saattoi hän olla oikeassa. Kyborgijänis olisi hankala tapaus, jos ei tiedä kuinka paljon Coltin tarttumaköysi kestäisi.

Derri pian otti tupakkansa sormien väliin, yhtään välittämättä millaista naamaa hänen esimiehensä näyttäisi. Hän puhalsi savut pois keuhkoistaan, katseen ollessa tiiviisti Rautakädessä. "Parhaimma mahollisuude ois noi kärryt. Ja toki voidaa varmistel vähä asioi sillä sun langallas. Kaks sitte varmistelee et muut pääsee silla yli." hän sanoi virneen kasvaessa hänen kasvoilleen. "Mä voisi men noihi kärryihi. Jalkoi alkoki vähä särkee... ja kivääriki alkaa kaipaa jo toimintaa."

Tuutti katsoi kuinka Deren hiipi kärryihin, hän huokaisi ja istahti kivelle ottaen esiinsä kirjan: Öttiäiset ja oudot tapahtumat osa 1.
Hän selaili sivuja rauhassa, mutta sitten kuului kivestä naksahtava ääni. Tuutti säikähti sitä ja hyppäsi ilmaan, hän katsoi taakseen ja kivi siirtyi jonka alta paljastui pieni onkalo.
*Tämä taitaa olla salainen reitti linnaan* Tuutti ajatteli. Hän katsahti taakseen ja näki ryhmänsä he katsoivat sopivasti muualle:
*Tämä on tilaisuuteni, jos onnistun tässä saan ehkä kunnioitusta Coltilta ja muiltakin.* Hän ajatteli ja puikahti onkaloon ja siirsi samalla kiven takaisin paikalleensa.

OOC: Sori jos tää ei ollut mitään kunnollista, mutta en keksinyt tilaanteeseen parempaa.
OOC2: tulikohän tästä nyt liian lyhytkin?

Asmod havaitsi Tuutin muka huomaamattoman livakduksen onkaloon ja sanoi seikkailija ryhmälle: ” Tuutti ei taida luottaa metallisen jäniksen linnaan saamiseen kärryjenkään avulla, hän livahti tuohon koloon”. Asmodeus rupesi kiskomaan kiveä paikoiltaan.

Horus: tää on eka kerta ku teen jotain tällasta, joten antakaan huonouteni anteeksi

Ducky oli hieman muista erillään, koska ei tahtonut olla missään tekemisissä muiden kanssa. Ducky oli enemminkin toiminnan jänis ja olikin suostunut vapaaehtoiseksi keikalle vain, koska oli ollut tylsistynyt. Hän teroitteli kynsiään ja tarkisteli aseidensa kuntoa vaivihkaa. Kuitenkaan hän ei pystynyt sivuuttamaan kommenttia painostaan.

"Et kyllä sinäkään mikään keijukainen ole," hän murahti ja jatkoi kynsiensä teroittamista vilkuillen samalla epäluuloisesti matka tovereitaan.

"Miksei voida vaan rynniä suoraan sisään?" Ducky oli jo malttamaton. Hän tahtoi päästä jo upottamaan kyntensä pahaa aavistamattomien olioiden lihaan ja räjäyttämään tavaraa tohjoksi. "En kestä enää tätä toimettomuutta! En tullu tänne vaan käveleen ympäriinsä ja piilotteleen!"

Colt katsoo kun Asmod kiskaisee kiven irti ja pudistelee päätään. "Olettepa te epeleitä", Colt sanoo. "Tuutti päätti sitten ottaa varaslähdön. Meidän on pakko etsiä hänet, ennen kuin linnan vartijat suolestavat hänet." Colt katselee hetken linnan suuntaan. "Uusi suunnitelma", Colt tokaisee. "Asmod ja Ducky, te olette pienempikokoisia kuin minä ja Deren. Te kuljette tuon käytävän kautta linnaan ja turvaatte Tuutin. Sen jälkeen avaatte portin meille ja me päästämme helvetin valloilleen." Colt hiveli toista kahdesta konepistoolistaan.

Colt katsoi Dereniä ja sanoi: "Me järjestämme harhautuksen. Ammuskellaan tuolta metsästä linnaan päin, niin saamme luotua sopivasti kaaosta samalla kun muut avaavat portin."

Deren katseli kyborgijänistä hetken päästä kuultuaan kommentin omasta painostaan. Hän otti henkäyksen tupakasta: "Myönnetää, en oo mikkää keijukaine... mut sä se tonnikeiju meist kahest oles. Se et miks ei rynnit vaa sisää... no... Herr Doktor sun osat maksaa... enkä mä lähe hakemaa sun metallijalkoi jos satus räjähtää ite."

Hänen suipot korvansa heilahtivat kerran, aiheuttaen pienen helisevän äänen kun hopeiset korvarenkaat osuivat toisiaan vasten. Hän nyökkäsi Coltille: "Annetaan kiväärie laulaa ja pistetää parit olio tanssimaa. Tosin, Pomo, sano Derri vaa." Tämän sanottuaan puolienkeli meni hakemaan sopivaa paikkaa metsästä, josta olisi hyvä ampua. Hän kuitenkin pysähtyi hetkeksi ja heitti tupakantumpin maahan. Hieroessaan maiharien kärkeä tumpin päällä hän otti uuden tupakan ja sytytti sen.

"Pentele... hei Pomo. Hoidetaa tää nopeesti. O vaa kaks sätkää jäljel..." Derri sanoi Coltille ennen kuin jatkoi kävelemistä: "Kauppaa ku tuski o kovinkaa lähel... ja vihulaisil on karseen makusta..."

Tuutti käveli kapeaa käytävää pitkin, käytävässä kuului äänet hiljaisemmatkin todella hyvin. Vesipisarat tipahtelivat Tuutin tummiin hiuksiin, joka askeleella häntä pelotti yhäenemmän.

Matkatessaan käytävää pitkin tuli sitä pitempi ja sitä enemmän hän joutui tunnustelemaan käytävän kylmiä ja kosteita seiniä. Lopulta hän tuli käytävän päähän ja tunnusteli päätyä ja sitten kokeili ylhäältä hän tunsi sileänpalasen katossa.
*Tämä on varmasti luukku ulos täältä.* Hän ajatteli ja työnsi kaiken voimin luukkua ylös.

Luukku teki ikävää ja korvia särkevää narskahduksia Tuutti purihuultaan avatessaan luukkua ja lopulta työnsi päänsä esiin siitä, mutta ennenkun hän ehti edes katsoa paikkaa kummemmin hän kuuli takaa ääniä hän laittoi luukun kiinni ja otti miekkansa esiin.

Alkoi sataa, ensin tihutellen ja sitten rankasti.

"Derri, sitä minäkin toivon", Colt vastasi. "Se pentu, Tuutti, tapattaa vielä itsensä. Ja meillä on enkeli pelastettavana. Tämä operaatio menee kohta täysin puihin." Colt otti kaksi konepistoolia vyötäisiltään ja alkoi ampua kohti vartijoita. "Tämän pitäisi herättää niiden mielenkiinto. Nyt täytyy luottaa Asmodiin ja Duckyyn."

Ducky hymähti pahansuopasti Derrin kommenttiin, mutta pidättäytyi tekemästä vasta lausetta asiaan. Kuitenkin ajatus mahdollisesta toiminnan mahdollisuudesta viehätti häntä. Hän tarkisti viimeisen kerran nopeasti taistelu kuntonsa. "Selvä pomo! Vihdoin pääsen tekemään edes jotain!" hän sanoi katkerasti kuitenkin virnuillen epäilyttävällä tavalla. Sitten hän rynnisti koloon saadakseen Tuutin kiinni.

Tunneli oli pimeä ja kostea, mutta entisessä elämässään tavallisena jäniksenä Ducky oli usein kaivellut itse samankaltaisia. Hän juoksi tunnelia eteenpäin. Silloin tällöin hänen kyntensä lipsuivat niljaisella tunnelin pohjalla. Mutta jäniksenä, tunnelissa kulkeminen ei ollut kovinkaan vaikeaa - ei edes kyborgi jänikseltä.

*Toivottavasti perillä on edes jotakin räjäytettävää,* Ducky tuumi karmaiseva virne naamallaan. Pikku hiljaa edetessään tunnelia Tuutin haju alkoi vahvistumaan. Pian hän olisi perillä ja pääsisi tekemään jotakin jolla olisi oikeasti väliä.

Mutkan takana pilkoittikin valo ja Ducky huomasi hahmon, joka erehdyttävästi muistutti Tuuttia, avaamassa luukkua. *Vai onkohan se nyt varmasti Tuutti? Miksi se veti miekan esiin?* Ducky ihmetteli. *Parempi ottaa varman päälle,* hän tuumi ja aktivoi ase järjestelmänsä. Järjestelmän aktivointi sytytti led-valoja siellä täällä Duckyn ruumiissa, jotka hehkuivat pimeässä ainoana valon lähteenä.

Tuutti katsahti Duckyyn päin ja lausahti iivallisesti: "ai, sinä."
Hän kurkki taas luukusta ulos ja lopulta nousi siitä ylös.
"Ei ketään... ainakaan toistaiseksi" Hän jatkoi.
Tuutti otti esiinsä vähän kostuneen Öttiäiset ja oudot tapahtumat osa 1 -kirjansa ja alkoi piirtämään karttaa paikasta.
"Kartasta on aina hyötyä" hän mumisi Duckylle.

Tuutti katsoi ympärilleen ja nuuhki: "Täällä jossain on.... SUKLAAMUNA!" hän sanoi ja pudotti öttiäiset ja oudot tapahtumat kirjan.

Hän alkoi kävelemään horjuvia askelia eteenpäin.

"Pakko myöntää Pomo..." Derri aloitti samalla kun tähtäili oman kiväärinsä kanssa: "Mul ol yks ehdotus enne ku me ylipäätää alotettii tää tehtävä... Mut emmä tiiä mite Herr Doktor olis suhtautun kommunikaatio laitteisii..." Hän karisti hieman tuhkaa pois tupakastaan ennen kuin ampui pienen sarjatulen. "...ois varmaa avittan vähä Tuutin asias... käskee takasi tiimi tyä enne ku saa uusii hengitysreikkii. Mut... ku ollaa säästöbudjetil... nii aattelin pittää suun kines."

Hetken päästä puolienkeli laskeutui toisen polven varaan saadakseen enemmän tukea ampumiseen, valmistautuen tappamaan yhden sun toisen vartijan. "Kato... Seesam aukene... Ei tähä tarvittukkaa yht raivohulluu kania." Derri mutisi, ottaen henkoset tupakasta, pysyen kylmän rauhallisena: "Tosin... mist se rautakimppu tunnistaa sen enkeli? Olis meinaa paha jos se räjäyttäis meiä kohteen... sit vast tehtävä puille meniski..."

Ducky kiipesi Tuutin perässä ylös huoneeseen. Hän ei kuitenkaan sammuttanut asejärjestelmäänsä sillä he olivat nyt itse paholaisen pesässä ja hän tulisi varmastikin pian tarvitsemaan niitä.

Ducky ei jaksanut välittää Tuutin hortoilemisesta suklaamunien perään. Hän oli toiveikkaana kuultuaan selvää sotilaiden juoksua poispäin asemasta, jossa hän ja Tuutti olivat. Ducky virnuili - kohta hän pääsisi tekemään sitä missä hän tunsi parhaiten olevansa elossa. Tässä mielen tilassa hän ryhtyi hyppelehtimään kohti ovea.

Hän kulki Tuutin kirjan ohi, joka makasi maassa. Hetken aikaa kirja ärsytti Duckya ja hän näytti aivan siltä kuin olisi tahtonut repiä sen kappaleiksi. Sitten hän muisti, että oli todellakin tullut tänne toisen kanssa. "En ole sitten sinun lapsenvahtisi. Koita selvitä omillas ja älä jää aseitteni tielle tai sinusta palapaistia!" Ducky ärähti Tuutille. Hän ei todellakaan tahtonut lepsuilla vain koska, joku onneton suklaamunien jahtaaja Rambo oli hänen kanssaan.

Colt katsoi Derriä, ja vastasi: "Olet ihan oikeassa.. Derri. Doktor on Doktor." Colt tunsi iloa siitä, että oli löytänyt ryhmästä edes yhden pätevän sotilaan. Hän tunsi kunnioitusta Derriä kohtaan, ja tunsi löytäneensä hänestä jopa sukulaissielun.

"Viitsisitkö antaa vähän suojatulta? Tiedän että tuossa aseessa on myös kranaatinheitin. Jos on tarvetta niin älä epäröi käyttää sitä, kun noita solttuja on vähän isompi läjä tarjolla. Meikäläinen käyttää nyt tätä hammaslankaa - enkä ihan huonosti käytäkään." Colt iski silmää Derrille, ja hetkessä hänen tarttumakoukkunsa lensi korkeassa kaaressa halki ilman. Se tarttui kiinni muuriin juuri porttien yläpuolella. Colt otti pienen kyykkyasennon ja huusi: "Nyt!"

Colt hyppäsi ilmaan massiivisella loikalla. Hän liukui köyttä pitkin samalla kun sotilaat lakosivat hänen allaan Derrin luoteihin. Coltin jalat ottivat kiinni seinään ja hän loikkasi muurille kissamaisen sulavasti. Colt huomasi heti sotilaan, joka nousi portaita pitkin häntä kohti. Sotilas oli juuri potkunkantaman päässä, joten hän sai napakan potkun kalloonsa, lentäen maahan. *Täytyy etsiä Tuutti, Asmod ja se jänis!*

Colt tähyili alas muurilta. Hän näki pienen sisäpihan. Vasemmalla olivat vartijoiden tilat, Colt muisti. Oikealla olivat palvelijoiden tilat, ja suoraan edessä nousivat toiset muurit. Muurien takana oli suuri sali ja muut Lordin lähipiirin tilat. Colt muisti, että portaat tyrmään lähtivät sisäkkäisen rakennuksen takaa. Hänen oli siis mentävä joko vartijoiden tilojen, palvelijoiden tilojen tai salin läpi. Ja samalla pitäisi varmistaa että Tuutti, Asmod ja Ducky pysyisivät hengissä. Tästä ei tulisi helppoa.

"No ku kerra tilaas, nii pistetää sit tilaus tulee." Derri sanoi matallalla äänellä ja otti tukevan asennon, jotta hänen kiväärinsä ei potkaisisi häntä kumoon. Merkin jälkeen mies räiski melkein kuin hullu, mutta hänen kasvonsa pysyivät rauhallisena. Sotilaiden mennessä lakoon ja kumoon hän välillä vilkuili Coltia.

*...Ny ei sit auta ku vaa kiinnittää vähä huomioo itteens. Pistetää rähinäks!* Puolienkeli ajatteli karistettuaan hieman tuhkaa. Yhdestä rintakehän ylimenevän vyön taskusta hän otti uuden lippaan. Hän irroitti vanhan tyhjentyneen lippaan maahan ennen kuin pisti uuden paikoilleen. Pitäen asemansa vielä toistaiseksi Derri pisti uuden sarjatulen tulemaan. Hengissä säilyminen oli nyt toistaiseksi miehelle toinen seikka, sillä pääasia oli enkelin pelastus.

Tosin... Derrillä ei loppujen lopuksi ollut mitään käsitystä siitä miten muilla meni. Eikä sillä ollut vielä toistaiseksi merkitystä. *Pakko antaa muille aikaa...* puolienkeli ajatteli ennen kuin luoti viuhahti hänen korvansa ohi. "Sa****ti... joko ne o jo noi lähel...?" mies kuiskasi sähisten, antaen kiväärinsä laulaa ennen kuin piiloutui puun taakse vaihtamaan lipasta.

Tuutti ei välittänyt Duckyn asenteesta vaan jatkoi matkaansa.
Mutta tultuaan paikalle mihin tuoksu loppui ei ollut muuta kun homeinen nurkkaus joka tuoksui suklaalle.
*Harmi* Tuutti huokaisi.

Sitten hän katsoi taakseen minne Ducky oli hyppelemässä. Tuutti katsahti kirjaansa ja meni sen luokse noukkien sen ylös ja pyyhki sitä vähän. Hän piirsi kartan valmiiksi ja sitten katsoi Duckyyn.
"Anteeksi" Hän sanoi hiljaa Duckylle ja otti miekkansa esiin ja katsoi luukulle ja sen jälkeen Duckyyn taas.

Tuutti käveli luukulle ja uskoi menneensä huomaamattomasti sinne hän oli nostamassa sitä ylös..
*EI! En aio pettää taas muita! Minun on jäätävä tänne ja en edes tiedä mitä ulkopuolella tapahtuu!* Hän ajatteli, sitten hän kääntyi ja käveli Duckyn perään kunnes ohitti hänet ja pysähtyi vähän edemmäshäntä:
"Robojänis? Yritetäänkö ominvoimin päästä täältä ulos vai..?"

Tuutti otti miekastaan paremman otteen ja nosti kakkuloitaan odottaen Duckyn vastausta.

Asmodeus oli seurannut Tuuttia ja perässä tullutta Duckyä huomaamattomana taustalla, mutta ei voinut olla enää puhumatta: ”Tämä näyttää umpikujalta. Emme tiedä mitä muut suunnittelvat, mutta nyt kaivataan yhteistyötä ja hyviä ideoita."

Asmod loi vasemman kätensä ympärille kolme halkaisijaltaan viiden senttimetrin kokoista tulipalloa, ikään kuin muistuttaakseen muille omasta läsnäolostaan. Pallot pyörivät käden ympärillä hurjaa vauhtia. Asmod toivoi Tuutin ja Duckyn keksivän seuraavan siirron. Tavallisesti Asmodeus oli puheliaampi, mutta jokin tässä tehtävässä sai hänet hermostumaan.

Ducky alkoi olemaan kärsimätön tovereihinsa. Hän näki heidän tilanteessaan loistavan mahdollisuuden räjäyttää reiän seinään.

"Mitä jos vaan räjäytettäisiin tuohon seinään reikä? Tulis kaikesta paljon helpompaa" Ducky ehdotti hullun kiilto silmissään.

"Jos en pääse kohta räiskimään jotain niin sitten teen huvikseni reiän seinään!"Kyborgi jänis suorastaan kehräsi ajatuksesta päästä räjäyttelemään ja käymään käsiksi vihollisiin. Hän ei malttaisi enää kauaa leikkiä kilttiä tiimi pelaajaa.

Ei ollut myöskään vaikea nähdä Duckysta päälle päin mitä hänellä oli mielessä. Jänö vilkuili maanisesti pitkin seiniä arvioiden mihin ampumalla saisi aikaan suurimman tuhon. Hänen silmänsä kiiluivat paha enteisesti ja rattaat pitivät hidasta raksutusta. Koko kyborgi jäniksestä huokui jännittyneisyys, joka pienenkin tilaisuuden salliessa muuttuisi väki valtaiseksi purkaukseksi.

Elleivät muut saisi mitään aikaiseksi Ducky ottaisi ohjat omiin metallisiin tassuihinsa, eikä välittäisi seurauksista.

Tuutti katsoi Duckya ja voivotteli
"Miksi räjäyttää ja herättää vartioiden huomion?"
Hän otti esiin miekkansa ja meni ovelle päin ja raotti sitä vähän. Aina vain vähemmän ja vähemmän sitten se oli jo auki.
"Perkele, avasinpa sen yllättävän nopeaa" Tuutti sanoi ääneen.
"Mites te, tuletteko mun mukaan vai jäättekö siihen odottamaan? Mä en enään jaksa seisoa." Hän jatkoi.

Hän otti vielä varmemman otteen ja tutki huonetta se oli todella iso ja siellä oli ovi.
*Hitto, taas ovi* Tuutti ajatteli.
Tuutti käveli epävarmoin askelin ovelle...

Derrin korvat heilahtivat pian viheltävään ääneen, minkä jälkeen puolienkelin kasvot kääntyivät. Vieressä oli kranaatti, jota mies ei toivonut näkevänsä, mutta hän ei aikaillut. Hän juoksi poispäin niin kauan kunnes kranaatti räjähti, valaisten metsänreunaa hetken. Jälkeenpäin oli hiljaista... pari puuta oli syttynyt hieman tuleen.

Hiljaa Derri nousi ylös makaamasta. Ensimmäisenä hän huomasi tupakkansa katkenneen. Automaattisesti hän ryhtyi penkomaan rintataskua. Maa oli märkä kaatosateesta... ja tietenkin puolienkeli murahti saadessaan sytkärin käteensä. *Ihme seinähullui...* hän mietiskeli, vetäen seuraavaksi askin kouraansa. "Mitä perk-?"

Hän katseli hiljaa märkää tupakka-askia. Noita sätkiä ei enää polteta. "...ja lähin kauppa o jossai... mailie pääs..." hän mutisi, alkaen valmistella kivääriä. Adrenaliini virtasi kun hän nousi seisomaan ja käveli näkyviin. *Ny ne teki se... ny ne vi**u teki sen...* Derri ajatteli ennenkuin lähti rynnäkköön, kiväärin laulaessa: "Ny tul noutaja! Kukkaa ei pilaa mun sätkiä!!"

Colt hyppäsi sulavasti muurilta maahan. Samalla hän huomasi vasemmalla vartioiden tiloissa avautuvan oven. Hän kohotti aseensa kohti ovea, mutta huomasi sitten Tuutin kurkistavan ovenraosta. Vartijoita oli vielä parikymmentä portin luona ja sillalla, joten heillä oli alivoima. Parempi että he livahtaisivat tyrmään vartijoiden luullessa heidän olevan linnan ulkopuolella.

Ja päärakennuksessa odotti vielä kolmekymmentä Lordin henkivartiokaartin sotilasta. Sotilaat ryntäisivät ulos rakennuksesta milloin tahansa. Nyt he vielä odottivat Lordin luona, että perussotilaat saisivat sankarit hengiltä. Colt juoksi sisäpihan poikki, ohi portille johtavan käytävän jossa oli tusinan verran sotilaita, loppujen kulkiessa kohti Derriä. Colt saavutti vartijoiden rakennuksen, ja viittoi Tuuttia tulemaan mukaansa. "Seuratkaa minua, äkkiä!" Colt sanoi. Hän avasi edessään olevan oven joka johti toiselle sisäpihalle päärakennuksen vasemmalla sivulla. Heidän täytyisi kiertää sisäpihaa pitkin päärakennuksen taakse. Sieltä he löytäisivät portaat tyrmään, jossa enkeliä pidetään vankina.

*Tämä tehtävähän on sujunut yllättävän hyvin. Todellinen haaste onkin siinä, miten pääsemme pois tästä linnasta.*

Juuri kun Ducky oli aikomassa vastata Tuutille Colt ilmestyi viittelöimän heitä mukaansa. Ducky vilkaisi olkansa yli ja näki, ettei lähi mailla ollut vielä mitään listittävää. Hieman pettyneenä Ducky päätti lähteä seuraamaan Coltia, mutta vikkelistä kanin jaloista oli hyötyäkin ja hän luikki nopeasti muiden edelle.

Sitten hänellä välähti: "Jos jostain ilmestyy vihuja niin minä voin jäädä ne listimään niin pääsette te muut sitten turvallisesti eteenpäin," Ducky huusi olkansa yli muka uhrautuvasti. Totuus oli, että häntä ei voinu kiinnostaa mitkään enkelit vähempää ja mieluummin kuin joutua käsittelemään kaiken laisia turhuuksia kuten moraalia Duckyn asejärjestelmä suorastaan sihisi toimettomuudesta.

"Oikeastaan minähän voisin vaikka heti etukäteen vetää niiden huomion puoleeni niin säästyttäisiin kaikenlaiselta ikävältä sankari leikkimiseltä sun muulta imelältä öllöltä," Ducky ehdotti karmaisevan virneen palattua takaisin hänen kasvoilleen. Hän teki äkki pysähdyksen niin että metalli kirskui vasten maata.

Sitten ilman varoitusta hän päätti laukaista toisen ohjuksistaan. Ducky nauroi maanisesti ohjuksen lentäessä kohti maalitaluansa. Tätä hän oli odottanut jo pitkään. Hän ei jaksanut enää leikkiä olevansa kuuliainen tinasotila.

Asmodeus ei pitänyt siitä mitä Ducky teki, mutta ohjuksen räjäyttäessä osuman saaneen vartijan oli jo liian myöhäistä. ”Colt, jatka sinä Tuutin kanssa suunnitelmasi mukaan ja vapauttakaa enkeli. Minä ja jänö annamme teille aikaa.”

Asmod loi ympärilleen tulisen kennon. ”En tiedä sinusta Ducky, mutta minä olen tulessa.”