Jatkomaa: Kristallin kuljettajat, Seikkailu 1

Ohjeet pelaamiseen:

- Hahmon sanomiset lainausmerkkeihin: "Jaska yritä iskeä Jaakkoa kirveellä".

- Hahmon ajatukset tähtimerkeillä: *Voi perhana pumppu jäi*.

- Ei pelata muiden hahmoilla eli näin: Antti lyö Jaskaa niin että hän kaatuu, vaan Antti yrittää lyödä Jaskaa kaataakseen hänet.

- Muut toiminnot kirjoitetaan ilman erikosmerkintöjä.

- Pelinjohtajan viestit alkavat aina PJ: ja sitten viesti ja pelinjohtaja laittaa viestin alkuun kenelle se on tarkoitettu. Mikäli viestin alussa ei lue hahmon (ja suluissa pelaajan) nimeä on se tarkoitettu yhteiseksi jokaiselle pelajalle.

- Ja tosiaan oleellista on, että ei kahta viestiä samalta henkilöltä peräkkäin. Välissä pitää aina olla jonkun muun viesti.

Ja tästä alkaa itse peli:

Ryhmän auto ajoi kohti ihmisten maan rajalla olevaa rajatarkastuskoppia. Hiekkatie halkoi metsäistä maisemaa. Autonkuljettaja Bob Zanco, isokokoinen ihminen, sanoi autossa matkaavalle ryhmälle:
"Te ootte helvetin onnekkaita kun pääsitte sieltä leiristä. Jos mä oikein katoin, teidän kenraali sai just luodin päähänsä." Bob pysäytti auton rajatarkastuspisteellä. Hän keskusteli kopissa istuvan ihmissotilaan kanssa.
"Valitan, emme ota ketään maahan anthrojen maasta tällä hetkellä," sotilas sanoi. Bob ojentsi anthrojen ruhtinaan leimalla sinetöidyn todistuksen sotilaalle.
"Olemme diplomaatteja, tulossa maahan ihmisten kuninkaan pyynnöstä," Bob sano rauhallisesti.
"Haluatko päästää meidät läpi, vai soitetaanko kuninkaalle?"

Sotilas katsoo todistusta ja sen jälkeen Bobia.
"Hyvä on, herra. Tervetuloa ihmisten maahan," sotilas myöntyi.
"Kiitos," Bob vastasi.
Bob painoi kaasua hitaasti ja auto kulki eteenpäin.
"Tervetuloa munkin puolestani," Bob sanoi.
"Onnea matkaan. Te tarvitsette sitä Lewyldiassa. Ainakin tietyillä kulmilla," Bob jatkoi.
"Seuraavaksi vien teidät kuninkaanlinnaan. Siellä pitäisi olla suht turvallista," Bob sanoi ja nauroi röhöttäen.

(Pelaajat voivat nyt pelata hahmoillaan sillä aikaa kun auto ajaa rajatarkistuspisteeltä kuninkaanlinnaan, eli lähinnä keskustella toisten hahmojen kanssa.)

(Miks vaihtaa rakasta puolienkeliä ku se on muutenki ihana ketjupolttamisineen 8D )

"Joojoo, koit ny vaa pittä tää jeeppi liikkeel. Ja koit ajaa tasasemmi ettei perse kärsi enempä" Yksisiipinen puolienkeli nurisi sytyttäessään uutta tupakkia. Kahden ensimmäisen tupakan tumpit taistelemisen jälkeen makasivat jeepin lattialla. Derri Okilath loi pian katseen kuljettajaan sinisillä silmillään näyttäen lievää ärtymystä: "Ja olis kaiketi mahollist et puhuisis vähä kunnioittavampaa sävyy kessust. Se delas yhtenä sotasankarin!"

Bobin keskustellessa vartijan kanssa mies mietti sanojaan hetken. Toki kenraali ei ollut mistään parhaimmasta päästä kun oltiin leirissä. Eikä puolienkeli oikein tullut Guggstahlin kanssa kovin hyvin toimeen silloin kun hänen ketjupolttamisensa tuli puheeksi. Siitä tuli oikeastaan melkein käsirysty kun kenraali takavarikoi hänen omaisuutensa päiväksi. Mutta Derri kunnioitti kaatunutta miestä, joka taistelukentällä näytti todelliset kykynsä.

Puolienkeli katsoi alas jeepin lattiaan hetken ennen kuin kaivoi liivinsä taskusta metallisen tupakkarasian. Hän tuijotti rasiaa hiljaa ennen kuin avasi sen ja katseli luonnollisia lehtiin käärittyjä tupakkaa. Näitä hän oli joutunut polttamaan taistelujen aikaan kun kaikilta loppui sätkät pitkään kestäneen taistelun aikana. Eikä mies älynnyt ottaa mukaan paria pakettia. *Pian saadaa taas kunno tavaraa eikä mitää luomua... Toivottavaste kaupat on viel auki sit ku päästää peril... Vihollissoltulta pummattu lompsa tulloo ny hyätykäyttöö.*

Naranduil katsoo nyrpeänä derrin tupakkaa "et millään viittis olla polttamatta tota perhanan roskaa, ne kaks haisi jo niin pahalle että keuhkot meinas pudota."

Samaan aikaan kun tätä sanoessaan Naran tunsi häntänsä olevan huonossa asennossa "nyt bob alat ajaa sulavammin, jos hännälleni käy jotain niin..." Näin sanoessaan Naran korjasi asentoaan ja otti lihanpalan käteensä jota alkoi syömään sitä.

Tuutti yritti paneutua kirjaansa, välittämättä Naranduilin ja Derrin puheista. Kirjaa oli vaikea lukea kunnolla, koska jeeppi vähän väliä osui kiviin.
*Voi saakeli tätä elämää, ei voi lukea edes kirjaa...*

Asmod muisteli isäänsä auton matkatessa kohti määränpäätään. Suru valtasi Asmodeuksen mielen, mutta hän ei antanut sen näkyä. Viime aikoina Asmod oli oppinut paremmin hallitsemaan voimiaan ja tieto siitä auttoi häntä vaikeiden ajatusten käsittelemisessä. Asmodeus tunsi kulkevansa suuntaan, johon hänen isänsä oli häntä opastanut kulkemaan.

Derrin ajatukset katkesivat anthro-suden sanoihin. Eikä hän pitänyt niistä sanoista. "Hukkaseni, jos teil olis ylipäätää ollu enää kauppaa jäljel, tai ees näköpiiris, mun ei tarttis poltta tätä luomu-tavaraa." puolienkeli aloitti katsellessaan hieman ylemmäs ja otti kunnon henkäyksen omatekoisesta tupakasta. "Mut ny sun täyty tyyttyy tähän käryyn nii kaua kunnes päästää kauppaa. Sen jälkee haisteles laatusätkiä."

Jeeppi ajoi ensin esikaupunkialueen läpi. Tien molemmilla puolilla oli kotoisan näköisiä omakotitaloja. Tie vietti ylöspäin ja kun jeeppi saavutti pienen kukkulan huipun, edessä avautui näkymä Lewyldian keskustaan. Keskustan vasemmalla kohosi korkea vuori, jonka sivulla oli faveloita, köyhien kaupunkilaisten hökkelikyliä. Vuoren huipulla oli suuri kuninkaanlinna, jonka tornien kupolit olivat kultaiset. Linna oli erittäin kaunis ja näyttävä ja se muodosti erikoisen kontrastin vuoren sivulla olevan slummin kanssa.

"Siinä se on, mun kotikaupunki," autonkuljettaja Bob Zanco sanoi.
"Mä en väsy ikinä tähän näkymään. Niin kaunista," hän jatkoi. Bob ajoi autolla eteenpäin vuoren ohi kohti Lewyldian bisneskeskustassa kohoavia pilvenpiirtäjiä. Bob ei kuitenkaan ajanut bisneskeskustaan vaan kapealle tielle vuoren reunalla. Auto ajoi tietä pitkin ylöspäin. Ensin tien sivuilla oli pelkkää metsää, mutta pian auto ohitti favelan hökkelitaloja. Tien sivuilla oli korkea aita jonka päällä oli piikkilankaa.

Auto ohitti pienen kentän, jossa anthrolapset pelasivat jalkapalloa nauraen. Jotkin hökkelitaloista oli rakennettu aivan piikkilanka-aidan viereen. Yhtäkkiä aidan toisella puolella näkyi raskaaseen panssariin ja kypärään pukeutunut ihmispoliisi joka laittoi käsirautoja maassa makaavalle anthromiehelle. Viereisen hökkelin ovesta tuli kaksi samalla tavalla pukeutunutta poliisia, jotka kuljettivat toista anthromiestä pihalle.

"Älkää välittäkö," Bob sanoi ryhmälle.
"Karvakasat pitää lakia pilkkanaan, hyvä vaan että poliisi pidättää niitä."
Auto oli jo korkealla. Edessä näkyi tarkastuspiste ja puomi. Puomin kummallakin puolella oli sotilas rynnäkkökiväärin kanssa. Bob pysäytti auton tarkastuspisteen kopin kohdalla.
"Kulkulupanne, kiitos," kopissa istuva sotilas sanoi. Bob ojensi anthrojen ruhtinaan sinetöimän todistuksen sotilaalle. Sotilas katseli todistusta hetken ja ojensi sen Bobille.
"Selvä, tervetuloa kuninkaanlinnaan. Herra Nazara odottaa teitä itäsiivessä," sotilas sanoi.

Bob ajoi eteenpäin.
"Täällä linnassa ei tulekaan usein käytyä," hän tokaisi. Linnan pääovien edessä oli pieni aukio johon Bob ajoi. Pääovien kummallakin puolella oli pieni koppi, joissa kummassakin oli sotilas. Massiiviset, viisi metriä korkeat teräsovet alkoivat avautua hitaasti sisäänpäin päästäen suhisevaa ääntä.
"No niin, te voitte jäädä nyt pois," Bob sanoi. Hän avasi jeepin etuoven ja astui ulos. Hän avasi takaovet molemmilta puolilta ja käveli takakontille. Hän avasi sen ja laski ryhmän jäsenten laukut ja muut tavarat maahan.

"No niin, onnea matkaan teille kaikille! Onnea tehtäväänne, mikä se sitten onkaan," Bob sanoi. Pääovet olivat nyt avautuneet kokonaan. Oven toisella puolella seisoi Eli Nazara, nelikymppinen, siloposkinen mies, joka oli pukeutunut pitkään vaaleansiniseen napitettuun takkiin, jossa oli korkeat kaulukset. Takin helma ulottui maahan asti ja sen hihat olivat kaapumaiset. Elillä oli erikoinen hiustyyli: hänen tummat hiuksensa kohosivat ylöspäin tötterönä. Eli käveli ryhdikkäin, määrätietoisin askelin kohti jeeppiä. Hänen kummallakin puolellaan oli sotilas rynnäkkökivääri kädessä.
"Rakkaat ystävät! Tervetuloa!" Eli huusi levittäen kätensä.
"Seuratkaa minua, menemme linnan itäsiipeen. Toivottavasti matkanne oli nautittava." Eli katseli ryhmän jäseniä.
"Kuulin, että tulitte anthrojen maasta. Eikö sota olekin vulgaaria! Miten ne kehtaavat tuoda säälittävän sotansa näin lähelle Lewyldiaa. Nyt on kuitenkin kyse ihmisistä!" Eli sanoi kiihtyneenä.
"Ei mistään sekarotuisista villeistä!"

*Ei mistään sekarotuisista villeistä...?* Derri ajatteli hänen ohimonsa sykkiessä. "Joojoo, eeeette te mitää villei ole koskaa ollukkaa, puolenkeli vaa liiottel teidän ulkomuotojan tuhansii vuosii kestäneis muistois." hän aloitti ennen kuin näytteli muistavansa jotain yhtäkkiä: "Ai nii... ihmiste ulkopuolel ei olekka muit ku sekarotusii villei." Tämän sanottuaan hän veti Luger-käsiaseensa kotelostaan ja osoitti Eliä sillä hetken ennen kuin se alkoi heilua huolettomasti.

"Nii nii... aatella et ihmise alentuiva joskus aikanaa aavittaa sekarotusii villei jossai hamas menneisyydes. Taisteliva todella urhoollissest pikku villie olles peloissaan omis haarniskois... voi meit villei. Minunlaisen villi menet siipens, perheens ja morsiamens samalla ku kivääri tutis mun käsis ihmiste taistelles... voi mua villiä... Paskapuhet!!" puolienkelin aseen heiluttelu alkoi käydä vähän vaarallisemman puoleiseksi hänen astellessaan ympyrää.

"Tää villi vaarantta henkens eturintamas ku sä kukkakeppi oleskeles mukavas linnassas!" hän huusi samalla kun osoitteli asetta Naranduilia kohti, ase pian siirtyen Horusta kohti: "Ja tää pyromaaninen villi ol kans eturintamal. Ja mis sää olis? Teet lipittämäs!" Ase siirtyi piakkoin osoittamaan Tuuttia: "Tämä ihminen taas oli kans eturintamal. Oikke hyvä ku omiaki o joukos. Voi ihmisparkka ku joutu olemaa villien keskel... todellaki..." Tämän sanottuaan ase siirtyi hänen ohimolleen.

"Ja tää pipipäinen villi ase kouras kans tappel Harmaat monarkkii vasta samal ku sä nukus silkkisis lakanois!" Derri huusi kunnes alkoi pyörittämään asetta sormessaan aika vaarallisesti: "Todellaki, ollaa tosiaa sekarotusii villei! Ei mittää käytöstapoi! Mut teki ihmise olitte joskus jottai ihme karvakasoi... mutta mitäpä se, teistähä kehitty kelpo rotu. Mitäs siitä, muut täsä villei kuiteski on. Ei niil mittä hyvää ol."

Hän otti syvän henkäyksen tupakastaan ja katseli Eliä terävillä silmillään: "Mut... jos jottai opittii tästäki... ollaa vaa villei... mut tää villi kaipais vaa anteekspyynttö... ja olis kiva jos tämä sekarotuinen villi sais sen ison tupakkiaskin muodos... parhaimmast pääst tieteski. En tiiä mitä noi muut villit haluu, mut tämä villi haluis semmose." Ase jatkoi heilumistaan, ja jatkaisi niin kauan kunnes saisi tupakkaa... tai hänen käteensä tartuttaisiin.

"No mutta eiköhän jätetä erimielisyydet sikseen ja herra puska fleda toivottaa meidät tervetulleiksi linnaansa kun me maitanne suojelimme niin urheasti ja kivaasti ni voit sit kato vastapalvelukseks sponssaa ruokaa ja juomaa ettei mitään pahaa satu täällä käymään." tätä samalla sanoen hän laittoi kätensä derrin aseelle.

Kaksi sotilasta reagoivat heti Derrin toimintaan ja osoittavat häntä rynnäkkökivääreillään. Eli näytti vielä kalpeammalta kuin yleensä.
"Herrajumala sentään!" Eli huudahti.
"Aseet alas, miehet! En halua mitään vulgaaria verenvuodatusta." Eli katsoi oikealla puolellaan olevaa sotilasta.
"Sinä, hae tälle herralle ensiluokkaisia savukkeita! Ensiluokkaisia, kuulitko!" Eli huudahti. Eli katsoi Derriä paheksuvasti.
"Saatte ensiluokkaisen majoituksen ja ylöspidon, herra," Eli sanoi ja katsoi Naranduilia.
"Olkaa hyvät ja seuratkaa minua itäsiipeen. Kerron teille tehtävästänne ja pääsette sen jälkeen huoneisiinne," Eli sanoi ja viittasi kädellään oikealle kävellessään linnan sisäpihalle.

Tuutti otti kirjansa pois ja pisti sen laukkuunsa. Hän katsoi linnaa ja maisemia. Mutta maisemien ihailu jäi kesken, kun hän alkoi seuraamaan Eliä.

Ryhmä käveli Elin perässä kohti itäsiipeä, kun pukuun pukeutunut hengästynyt mies juoksi Elin luokse.
"Kuninkaalla on asiaa!" mies huudahti Elille.
"Tämä on todella kiireistä!" mies jatkoi. Eli katsoi ryhmää.
"Hyvä on, Joe. Pahoittelen, mutta joudun poistumaan seurastanne. Voitte mennä huoneisiinne, kerron teille tehtävästänne aamulla," Eli sanoi ja viittasi kohti itäsiipeä.
"Joe, opasta vieraamme majoitustiloihin ja auta heitä tarvittaessa," Eli sanoi pukumiehelle.
"Selvä, herra Nazara!" Joe sanoi. Eli lähti kävelemään rivakasti kohti sisäpihan keskellä olevaa linnan päärakennusta.

*No niin, eli kaikki menivät nukkumaan ja nukkuivat yönsä hyvin ja nyt on seuraava aamu*

Linnan pihalta kuului kovaäänistä puheensorinaa ja kolinaa, jota oli jatkunut jo monta tuntia. Ryhmän jäsenet nukkuivat ruususen unta, kunnes Joe, Eli Nazaran sihteeri, joka oli vaihtanut päälleen uuden puvun, juoksi huoneeseen.
"Herätkää! Hei, herätkää! Eli Nazara tapaa teidät viiden minuutin kuluttua toimistossaan. Pukekaa päällenne ja seuratkaa minua!" Joe huusi. Hän hikoili ja katseli ryhmän jäseniä hermostuneena.
"Voi helvata.. Ei ehdi, kiire.. Meillä on kiire!" Joe huusi. Lopulta Joe ei pystynyt pitämään häntä hermostuttavaa tietoa itsellään ja hän sanoi: "Nouskaa nyt ylös, kuningas on sopinut Harmaan monarkian kanssa, että Lewyldia siirtyy Harmaan monarkian haltuun tänään keskipäivällä!"

Naranduil nousi ylös yhtä nopeasti kuin maasta kasvava sieni ja alkoi potkimaan muita ylös, potkiessaan muita kylkiin hän puoliksi huusi että muut heräisivät "nyt jumaliste ylös ellette halua mennä tervehtimään kessua."

Tuutti hieroi kylkeään vähän ja sanoi: "Saamari! Kyllä mä olin heräämässä!"
Sitten otti sängyntoisesta päästä housunsa ja pisti ne yllensä. Sitten laittoi takkinsa päälle ja otti olalleen laukkunsa.
Tuutti oli hämmentynyt vähän.

Asmodeus kiristi päälle laittamansa haarniskan nyörit erityisen tarkasti. Kaupunkiin saapumisesta lähtien Asmodia oli vaivannut epäilys odottamattomista ongelmista ja nyt ne paljastuivat hänelle Eli Nazaran sihteerin sanoista. Harmaan monarkian uhka ei jätä Jatkomaata edes hetkeksi rauhaan, Asmod mietti.

Joe käveli rivakasti kohti Eli Nazaran toimistoa unenpöpperöinen ryhmä perässään. Toimisto oli erillisessä rakennuksessa linnan päärakennuksen vieressä, ja sen ovella oli jälleen kaksi sotilasta. He nyökkäsivät Joelle ja toinen sotilaista avasi oven ryhmälle. Joe ja ryhmän jäsenet kävelivät sisään Elin toimistoon.

Eli istui suuren mahonkisen työpöytänsä takana. Sen vieressä oli sotilas. Eli puhui puhelimessa jollekin ja sanoi kiihtyneellä äänellä: "Kuinka vulgaaria! Voitko kuvitella, että kuningas vain ANTAA tämän kauniin kaupungin pois! Ja minä joudun siirtymään johonkin kälyiseen vanhaan linnaan Lux Humanossa! Kyllä, Lux Humanossa!" Eli vilkaisi Joeta ja ryhmää ja sanoi puhelimeen: "Anteeksi, minun täytyy nyt lopettaa. Soitan sinulle kohta takaisin." Eli laski luurin alas.

"Hei, tervetuloa toimistooni. Kerron teille nyt teidän tehtävänne. Valitettavasti aikaa on erittäin vähän. Rakas kuninkaamme on tehnyt sopimuksen Harmaan monarkian kanssa, ja kaupunki siirtyy kokonaisuudessaan Monarkian haltuun tänään kello kaksitoista," Eli vilkaisi rannekelloaan, "Eli noin tunnin kuluttua."

"Pahoittelen suuresti, mutta joudutte lähtemään kaupungista ennen kahtatoista, kuten mekin. Ehkäpä jopa vielä suuremmalla kiireellä. Katsokaas, Harmaa monarkia on.. Etsintäkuuluttanut teidät. Kun lähditte leiristä, Monarkia, öh.. kuulusteli leirin sotilaita, ja he selvittivät henkilöllisyytenne. Teistä on luvattu palkkio, noin 50 000 kultarahaa," Eli kertoi.

Joe vaikutti pöllämystyneeltä.
"50 000? Sehän on.. se on valtava summa," Joe sanoi.
"Ah, anteeksi. Tarkoitin 200 000. 50 000 per.. päänahka. Muistelisin että etsintäkuulutuksessa luki näin," Eli sanoi ja katsoi ryhmän jäseniä. Hänen kasvoillaan välähti ilkikurinen virne.
"Joka tapauksessa, se rasia, jonka kenraali Guggstahl antoi teille.. Se sisältää palan kristallia. En nyt puhu mistä tahansa kristallista, puhun SIITÄ kristallista. Olette varmasti kuulleet huhuja, mittaamattoman voimakas, joidenkin tahojen mukaan peräisin Taivaasta, blaa blaa." Eli Nazara viittoi sotilaalle, joka avasi kassakaapin huoneen kulmassa. Sotilas otti kassakaapista pienen metallisen rasian ja asetti sen pöydälle Elin eteen.

"Jos minulta kysytään, kyseessä on pelkkä myytti, ja tämä helynpala EI ole mitään ihmeellistä. Mutta Herr Doktor otti minuun yhteyttä eilen illalla. Hän haluaa kristallinpalan. Hän painotti, että kristallinpalalla on erittäin suuri strateginen merkitys, ja mikä tärkeämpää, se voi ratkaista koko Jatkomaan kohtalon."
Eli avasi rasian. Rasian sisällä oleva kristallinpala hohti polttavan kirkkaana ja valaisi koko huoneen vihreällä hehkullaan. Joe laittoi käsivartensa silmiensä eteen. Eli sulki rasian kannen.
"Oli miten oli, tehtävänne on viedä tämä rasia sisältöineen Herr Doktorille. Matkustatte incognito, tai tähän pyrimme, erään sirkuskaravaanin mukana."

Eli avasi pöytälaatikkonsa ylimmän vetolaatikon ja otti sieltä kartan.
"Deren Okilath, olet tämän ryhmän johtaja, korkeimman sotilasarvosi ja ensiluokkaisten suositustesi vuoksi. Te olette KK-1-ryhmä, eli Kristallin kuljettajat. Tässä on kartta matkareitistänne sekä kartta jonka avulla löydätte linnasta kuninkaankentälle. Karavaani lähtee kentältä 11.45, eli 40 minuutin päästä. Voitte poistua."

Kartta matkareitistä:


Kartta Lewyldian keskustasta, punainen viiva on reitti linnasta kuninkaankentälle:

"Noniin derri koska olet ryhmän johtaja ja jokaista yksikköä tarvitaan (minut mukaan lukien). Tästä päästäänkin kysymykseeni joka kuuluu näin.
Mitä hyödyn siitä että annan sinulle lojaalisuuteni, eli niin kauan kun elät olen sinulle lojaali (kunnes tietenkin kuolet tai uusi johtaja valitaan) ja se tarkoittaa että otan luodin puolestasi, taistelen rinnallasi, kuolen kanssasi. Tietenkin jos et halua sitä vastaan ottaa niin sitten keskityn vain tehtävään eli tuon kristallin viemiseen sille kissalle."

((Risui... Homma menee liian nopeasti. Ei edes iltarutiinei ehdi omalle hahmolle luomaan, saatikka antaa aikaa "tavanomaiselle" pukeutumiselle (saatikka ajatukselle että joku olisi jo aikaisemmin heränny. Ollaan armeijapoikia hyvänen aika! Ja kyllä, katselen mielelläni chat-arkistoa). Jos vastaisuudessa ehtis tekemään jotain, jookos? En haluis tän loppuvan kahes viikos vaan sais nauttia pitemmän aikaa... Ja tuskin kaikki nukkui hyvin yötään. /End of complaints.))

Puolienkeli nosti toisen kulmakarvan epäluuloisena kuullessaan että heistä oli luvattu palkkio. 50 000... hänen päästään. Rauhallisesti hän sytytti tupakan kuunnellessaan tehtävänantoa. Suipot korvat liikkuivat sitä mukaa kun Eli liikuskeli huoneessa saadakseen kaiken sisäistettyä. Sätkä paloi hitaasti hänen silmiensä mennessä viiruiksi rasian ollessa auki sen hetken. Tuo pieni kristallin palanen... oli Herr Doktorille nyt tärkeä. Ja se katti tiesi asioiden laidan.

Hänen korvansa heilahtivat kuullessaan että hänestä tuli nyt ryhmän johtaja. Hopeiset korvarenkaat kilisivät helähtäen hänen katsellessaan karttaa. Nyt nämä kolme muuta henkilöä olisivat hänen vastuullaan... Tämä tulisi olemaan hänelle varsin haastava tehtävä.

"Ensinnäki, hukkane, pidäs ny kuonos ummes ja mees pakkaa pakaasis. Kuulitte jo et lähtö on 40 minuuti pääst kuninkaankentl. Joten mars pakkaamaa KK-1!" Derri aloitti ottaen kartan ja rasian mukaansa. "Muist asioist puhutaa myöhemmi ku ollaa kuninkaankentäl! Eikä mitää turhaa mukaa!"

(Moonlightelf, pahoittelen. Miguli kommentoi että tarina etenee liian hitaasti, joten yritin saada tarinaa kunnolla eteenpäin. Nyt olette suht omillanne, enkä enää vie tarinaa kädestä pitäen eteenpäin. Niin, ja teillä on 40 minuuttia aikaa päästä kuninkaankentälle, joka on parin kilometrin päässä, eli teillä on jo kiire. Pahoittelen mutta Eli Nazara on vittumainen kaveri. Tässä vaiheessa en pelinjohtajana vie tarinaa sen enempää eteenpäin, eli voitte jatkaa. Tavoitteenne on nyt päästä kuninkaankentälle ja siellä sirkuskaravaanin mukaan. Kommentoin pelinjohtajana tarvittaessa, esimerkiksi npc-hahmojen tekemisiä.)

Tuutti juoksi pakkaamaan tavaroita laukkuunsa. Sitten otti miekkansa ja juoksi takaisin Derrin luokse.
"Valmis!" Tuutti sanoi. Ja otti kirjansa laukusta ja perehtyi siihen.
Hän oli opiskellu ahkerasti taikuutta ja historiaa, ettei haluaisi tehdä nopeita lähtöjä. Joten hän tekee asiat mahdollisiman nopeasti, että saisi enemmän aikaa.

Naranduil meni sänkynsä viereen, laittoi ripeästi vaatteet päälle sekä korun kaulaan ja pisti puukon vyölle ja otti miekan mukaansa
"mie olen nyt valmis joten liikutaan sinne karavaaniin ettei henki täällä mene. Onko kaikki muut valmiina" naran sanoi napaten pöydältä pari omenaa mukaansa

Asmod sai itsensä hetkessä lähtövalmiuteen. Hän pyysi Derriä näyttämään karttaa itselleen ja katsoi sitä mietteliäänä. "Tällä reissulla taitaa tulla tuliset paikat, mutta valmiina ollaan" Asmod sanoi hymyillen.