Jatkomaa: Kissankynsi Kaksi, Seikkailu 2

Huom! Seikkailu alkaa seuraavasta aamusta, lukekaa täältä taustatarina tälle seikkailulle ennen kuin alatte pelaamaan.

OOC: Laitan tähänkin ohjeet, koska kertaus on opintojen äiti.

- Hahmon sanomiset lainausmerkkeihin: "Jaska yritä iskeä Jaakkoa kirveellä".

- Hahmon ajatukset tähtimerkeillä: *Voi perhana pumppu jäi*.

- Ei pelata muiden hahmoilla eli näin: Antti lyö Jaskaa niin että hän kaatuu, vaan Antti yrittää lyödä Jaskaa kaataakseen hänet.

- Muut toiminnot kirjoitetaan ilman erikosmerkintöjä.

- Pelinjohtajan viestit alkavat aina PJ: ja sitten viesti ja pelinjohtaja laittaa viestin alkuun kenelle se on tarkoitettu. Mikäli viestin alussa ei lue hahmon (ja suluissa pelaajan) nimeä on se tarkoitettu yhteiseksi jokaiselle pelajalle.

- Ja tosiaan oleellista on, että ei kahta viestiä samalta henkilöltä peräkkäin. Välissä pitää aina olla jonkun muun viesti.

Ja tästä alkaa itse peli:

Lankakerä laskeutui Pohjoissaaren eteläkärjen rantakalliolle. Hieman kauempana oli vanha majakka. Colt astui ulos aluksesta ja katseli ympärilleen. Hän katsoi kuinka aallot löivät rantakallioon, ja muisti näkynsä. Colt päätti pysyä liikkeessä saadakseen ajatuksensa muualle. Hänen olonsa oli hieman parempi Eluxin tapaamisen jälkeen.

Colt käveli kohti vanhaa majakkaa. Aamuaurinko valaisi sen ja paljasti sen olevan pahoin ruostunut ja rapistunut. Majakka oli silti omalla tavallaan kaunis ja ylväs Coltin mielestä. Colt kokeili majakan ovea, mutta se oli lukossa. Colt kääntyi kävelläkseen alukselle päin, mutta kuuli majakan sisältä kolinaa. Hän katsoi uudelleen lukittua ovea. Colt käveli kohti alusta ja huusi muille: "Pitäisi kai tutkia tuo majakka. Sen sisällä on joku."

Tuutti katsoi kuinka Colt meni alas aluksesta, mutta hän itse vielä istui omalla paikallaansa ja katsoi kirjaansa.
Mutta pian hän kuuli Coltin huudon ja laittoi kirjansa taskuunsa ja meni aluksesta alas.
Tuutti käveli majakan ovelle ja otti miekkansa esiin hän huokaisu syvään ja löi miekalla oveen kovaa parikertaa kunnes oven keskellä oli aukko, mistä voisi mennä.

Tuutti osoitti aukoa muille ja lopulta meni itse sen sisään, majakan nurkissa oli hämähikin seittiä ja homeisia hedelmiä ja leipiä.
Tuutti katsoi paikkaa vähän, mutta sitten majakan lampulle vievistä portaista kuului kolinaa. Hän otti varmemman otteen miekastaan, mutta jäi odottamaan oviaukolle muita.

Derri oli vielä toistaiseksi hytissään. Hän oli levolla, sillä hän ei pystynyt nukkumaan kovinkaan hyvin ensimmäisen operaation jälkeen. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiänsä väsyneenä. Ne olivat punertavat itkun jäljiltä. Hänen kätensä laskeutui käsiaseen päälle ja laittoi sen koteloon, vaikka hänen olisi tehnyt mieli vain maata sängyssä tämän päivän. Mutta nyt oli kyseessä tehtävä... ja hänen tuli suorittaa se.

Mennessään kiväärinsä luokse hän huomasi naulakossa pussin. Hän otti sen ja katsoi sen sisälle. Pieni virne tuli hänen kasvoilleen: "Jahas... Herr Doktor makso velkans..." Puolienkelin kasvot kuitenkin vakavoituivat kuullessaan Coltin äänen. Hän sai nyt odottaa vielä hetken... *...Solttu puolipukeis ei oo hääppöne näky...* hän ajatteli, venytellen hieman, pian ilmeen kääntyessä kipuun. "...Sa****in siipi..."

Asmodeus harmitteli kesken jäänyttä aamiaistaan, mutta Coltin päättettyä astua aluksesta ympäristöä tutkimaan, oli hänen seurattava ystäväänsä muita mukisematta. Asmod päätti pysyä lähellä Lankakerää, mutta nähdessään Tuutin juoksevan aluksen sisältä anthron luokse, päätti hän suunnata majakalle heidän seuraan.
Amodeus oli kymmenen metrin etäisyydellä vanhasta majakasta, kun hän näki vanhan miehen astelevan majakan portaita pidellen tuliasetta. Asmodeuksen olisi tehnyt mieli juosta ystäviensä luokse, mutta hän ei halunnut hermostuttaa uhkaavalta näyttävää miestä. Asmedeus tiesi, että miehen agressiivinen suhtautuminen sankareihin oli juuri puolidemonien tekojen seurausta ja hän toivoi Coltin selittävän Asmdeuksen vaarattomuuden vanhukselle ennen kuin mies avaisi tulen puolidemonin suuntaan.

Colt käveli muukalaisen ja Igorin luokse. Vanha muukalainen hekotti ja huusi: "Sekarotuiset hyypiöt.. En kerro teille mitään!" Igor läimäytti muukalaista napakasti kasvoihin. Colt otti toisen konepistoolinsa kotelosta ja osoitti sillä muukalaista. "Valitan, mutta kuulustelumetodimme ovat hieman erilaiset kuin kunniallisempina aikoina", Colt sanoi. Muukalaisen silmät kiiluivat, kun hän sanoi: "Alzion nousee.. Ne tulivat tänne.. Vain pieni ryhmä.. Mutta.. Niitä on armeija!" Muukalainen alkoi taas nauraa. Igor nosti muukalaisen ilmaan ja heitti tämän maahan. "Viekää tämä epäilty selliinsä", Igor huusi, ja kaksi Lankakerän miehistön jäsentä juoksivat muukalaisen luokse. He laittoivat tälle käsiraudat ja veivät tätä kohti alusta. "Alzion nousee! Te kaikki kuolette!" Muukalainen huusi.

Colt otti taskustaan satelliittikuvan saaresta. "Tämän kukkulan alapuolella on kylä.. Mennään etsimään eloonjääneitä sieltä. Pitäkää aseenne valmiina." Colt lähti kävelemään rinnettä alaspäin. Kauempana alhaalla näkyi vanha puolienkelien kylä, jossa saarta miehittäneet sotilaat olivat asuneet perheineen.

Tuutti nousi ja pyyhki vihreästä puvustaan pölyt.
*Helvetti mitä sakkia.* Hän ajatteli ja lähti pois majakasta.
"Alzion nousee! Te kaikki kuolette!" Muukalainen huusi, Tuutti katsoi vihaisesti häntä. *Onneksi tommoiset viedään tyrmään* Hän ajatteli itsekseen taas, sitten hän käveli lähemmäksi Colttia joka puhui kylästä ja eloonjääneistä.

Tuutti näki kuinka Colt meni alasmäkeä, hän tuli Coltin perässä ja pudotti miekkansa maahan. Hän käveli kevyillä askelilla eteenpäin ja katsoi ympärilleen kivisiä rakennelmia näkyi eripuolilla.
"Sivu 11" Tuutti sanoi hiljaa ja iloisesti. Hän otti kirjansa ja etsi sieltä sivu 11staa, mutta se oli lähtenyt irti.

Hän huokaisi syvään ja laittoi kirjansa takaisin taskuun hän käveli yhden talon luokse avasi sen oven ja tutki sitä. Sieltä oli rikottu kaikki, mutta pöydällä oli lappu:
"Rogerin päiväkirja sivu 164, 14.6.1349

EMME KESTÄ TÄTÄ! Hyökkäyksiä on sadellut kauheasti saastaiset puolidemonit EIVÄT helllitä!
Osa kylästämme on jo tuohutunut, luulen, että pian kylämme viimeiset rippeet tuhotaan julmasti ja armotta.
Kuolemme kaikki tänne, mutta olen piilottanut ruokatavaroita ja poikani piiloon mistä he eivät löydä häntä.
Minä ja vaimoni jäämme tänne viimeiseen saakka.

-Roger
P.s. toivon pikku-Lennyn pärjäävän siellä, rakastamme häntä niin paljon."

Tuutti tiputti pari kyyneltä lapulle. Hän otti kakkulansa silmistään ja pyyhki silmänsä ja laittoi takaisin kakkulat paikalleensa.
Toisesta huoneesta kuului koluamista, Tuutin päähän ei tullut muuta sanaa kun:
"Lenny?" Hän sanoi ystävällisellä ja lempeällä äänellä. Kohta meluloppui ja kuului kävelemistä Tuutin suuntaan, noin yli metrinpituinen pikku lapsi tuli esiin huoneesta ja vastasi kimeällä äänellä:
"Mitä isosetä haluaa?"

Tuutti hymyili pikkulapselle, "Tiedätkö missä isäsi tai äitisi on?"
Lapsi katsoi alakuloisesti ja vastasi: "Mamma ja papa ammuttiin."
Tuutti katsoi lasta ja loi parikyynneltä,
"Sinä olet sentään elossa" Tuutti sanoi ja hymyili lapsukaiselle ja viittoi häntä seuraamaan, he kummatkin menivät ulos talosta.

OOC: tein korjauksen tekstiin, kirjoitin nyt vähän sekavasti mutta se onkin jo melkein yksi. HUOKAISU~

Asmodeus päätti pysyä talon ulkopuolella Tuutin astuessa sen sisään. ”Pidän huolen että meitä ei päästä yllättämään” Asmodeus sanoi Coltille. Asmodeus katseli ympärilleen masentavan kylän kärsineitä taloja. *Jos joku täällä vielä asui, niin helpolla he eivät ole selvinneet *, Ajatteli Asmod. Asmodeus päätti varmuuden vuoksi vetää selästään kahden käden miekkansa ja loi miekan terän ympärille tulisen liekin. Hän tunnusteli haarniskan sisään piilottamaansa savukeaskia, jonka oli ostanut Lankakerän kanttiinista Derrin varalle, jos puolienkeliltä pääsisi tupakit loppumaan. Kanttiinin myyjä oli anthro, joka muistutti myyrää, nimeltään Kaspar. Kaspar oli saarnannut Asmodeukselle tupan vaaroista samalla kun Asmod oli niitä ostanut. Asmodeus oli vastannut myyrämiehelle puhaltamalla tulisen liekin suustaan, hengittäen samalla paksua savua sieraimistaan ja sanonut: ”Tuskin minä olen vaarassa ja sitä paitsi en osta näitä itselleni.” Kaspar oli katsonut puolidemonia hölmistynyt ilme kasvoillaan.

Savukkeet olivat siis talessa ja Asmod jatkoi kylän tarkkailua katseellaan. Hän mietti missä ihmeessä verenhimoinen Ducky oli nyt kun häntä tarvittaisiin. Muukalaisen aiemmin ilmoille päästetyt manaukset pitivät huolen siitä, että Asmodilta ei jäisi mitään huomaamatta.

Vihdoin ja viimein Derri tuli ulos aluksesta kantaen paikanninta. Rynnäkkökivääri roikkui hänen hartiasta, mutta käsi puristui sen remmin ympärille. Paikantimen avulla hän löysi toiset ja laittoi sen sitten housujensa taskuun. Puolienkeli katseli entistä kylää hiljaa. *...se ol just tämmöst Eroidas...* hän ajatteli kun kipeät muistot tulivat jälleen mieleen: *...ja ny se tapahtu Kolderil... kaunis kylä... raunioin...*

Muistoista huolimatta mies käveli, tutkien paikkoja katseellaan. Varovasti hän astui toiseen taloon, etsien. "Haloo...?" hän huhuili, mutta turhaan. Tämä hiljaisuus oli yhtä kamalaa kuin se hiljaisuus, jonka hänen... hänen...

Kyynel vierähti Derrin silmästä, valuen hänen poskelleen. Hän pyyhki sen nopeasti pois. *Ny sulla ei oo aikaa ajatel tämmössi... keskity Derri, keskity!* hän moitti mielessään vaikka hän muisti sen kuin eilisen: *Siit o yli kolkyt vuotta aikaa ny! ...tosin... ketä mä yritä huijata ku mä en pysty huijaa itteäni...?* Hänen korvansa menivät luimuun samalla kun hän pidätteli kyyneleitään, kävellen seuraavaan taloon.

Colt oli jo kävellyt vanhan kylän poikki. Nyt hän saapui vanhan armeijan parakin luokse. Parakki oli suuri ja harmaa kivestä tehty rakennus. Parakin metalliovet olivat kiinni. Colt näki oven yläpuolella ikkunan, jonka lasi oli rikki. Colt heitti tarttumaköytensä koukun ikkunasta sisään ja veti sitä. Koukku jäi kiinni ikkunaan. Colt kiipesi ketterästi muutaman metrin korkeudessa olevalle ikkunalle.

Colt hyppäsi sisään rakennukseen. Hän oli hämärässä huoneessa, jossa oli vanha mahonkipöytä. Huone vaikutti upseerin huoneelta, ja siellä oli kaksi pitkää kirjahyllyä täynnä paksuja, pölyisiä kirjoja. Colt katsoi pöydällä olevaa vanhaa, repaleista karttaa. Se esitti ilmeisesti Pohjoissaarta. Kartassa näkyi suuri rakennelma saaren pohjoisosassa ja niiden kohdalla luki "Pohjoisen linna". Colt otti taskustaan satelliittikuvan ja vertasi sitä vanhaan karttaan. Satelliittikuvassa näkyi raunioita linnan kohdalla.

Colt taitteli vanhan kartan ja laittoi sen taskuunsa. Hän käveli upseerin huoneen ovelle ja avasi sen. Hän käveli ulos huoneesta. Colt oli nyt toisen kerroksen aidoitetulla parvella joka kiersi suurta hallia. Hallissa leijui inhottava haju. Ikkunoista tulevat valokaistaleet halkoivat hallin pimeyttä. Colt katsoi alas hallin lattialle. Siellä oli kasa puolidemonien ja -enkelien ruumiita. Ne näyttivät silvotuilta ja pureskelluilta. Yhtäkkiä ovet avautuivat rämisten hallin toisella puolella. Kahdeksan haarniskoitua muukalaista kävelivät sisään halliin. Muukalaiset kävelivät sille puolelle jolla Colt oli ja menivät huoneeseen hänen alapuolellaan. Huoneesta kuului muminaa.

Colt kauhistui nähdessään kuinka kaksi muukalaista vetivät elävää puolienkelinaista mukanaan huoneesta kohti samaa ovea josta ne tulivat, neljän kävellessä edellä. Naisen kädet oli sidottu ja hänen suunsa oli tukittu liinalla. Hän näytti kauhistuneelta ja yritti huutaa liinan tukahduttaen äänen hädin tuskin kuuluvaksi. Colt ei uskonut pärjäävänsä yksin noin monelle sotilaalle ja päätti hälyttää muut apuun. Nainen huomasi Coltin ja alkoi mumisemaan voimakkaammin. Vielä kaksi muukalaista tulivat ulos huoneesta, vetäen perässään tajutonta vanhaa miestä. Colt odotti että kaikki muukalaiset olivat poistuneet parakista, ennen kuin hän loikkasi hallin lattialle.

Colt käveli huoneeseen josta sotilaat olivat tulleet. Hän näki pitkän huoneen täynnä häkkejä, joissa istui ja makasi kuihtuneita ja laihoja vankeja. Suurin osa vangeista oli puolienkeleitä. Colt epäili, että muukalaiset olivat löytäneet vangit häkeissään puolidemonien vangitsemina. Muutamassa häkissä oli puolidemoneita. Colt näki seinällä roikkuvan avainnipun ja nappasi sen käteensä. Colt alkoi avata vankien häkkejä. Vangit ryömivät hitaasti ulos häkeistään ja nousivat hoiperrellen seisomaan.

Colt oli kävelemässä kohti parakin ovea, kun hän kuuli kolinaa takaansa. Hän näki kaksi muukalaissotilasta, jotka katsoivat häntä toisella puolella olevalta ovelta. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen muukalaiset nostivat plasmarynnäkkökiväärinsä ja alkoivat ampua kohti Coltia. Colt hyppäsi vieressään olevan kaatuneen pöydän taakse. Plasma-ammuksevat suhahtelivat hänen ylitseen. Vangit juoksivat kauhuissaan huutaen kohti ovea, mutta muukalaiset ampuivat heitä seuraavaksi. Raajat ja veri lensivät plasmaluotien osuessa vankeihin. Vankien elottomat, plasman polttamat ja silpomat ruumiit tippuivat lattialle mätkähtäen.

*Onneksi otin muutaman kranaatin mukaan* Colt ajatteli, ja irrotti sokan kranaatista. Hän heitti sen pöydän yli kohti muukalaisia. Kuului voimakas räjähdys joka kaikui hallin seinistä. Colt katsoi pöydän yli ja näki kahden muukalaisen ruumiit. Colt juoksi ovelle ja siitä ulos. Hän juoksi kohti kauempana olevia ryhmänsä jäseniä. "Saaren pohjoispäässä on muukalaisia!" Colt huusi.

Tuutti oli ulkona Lennyn kanssa hän kuuli Coltin huudon, hän viittoi Lennyä seuraamaan ja juoksi ylös mäkeä osoittaen Lankakerän tikkaisiin. Lenny meni edeltä ja Tuutti perässä ylhäällä hän vei Lennyn hyttiinsä ja sanoi hengästyneenä ja pelokkaana: "Pysy täällä, palaan pian."

Tuutti oli ovella, kun poika sanoi vaimeasti:
"Mamma ja papa..."
Tuutti oli jo koskettamassa oven kahvaa, mutta kääntyi.
"Tiedätkös, minäkin menetin vanhempani nuorena... Olin suunnilleen sinun iässäsi.." Hän sanoi hiljaa.
Poika katsoi Tuuttia ja pyyhki kyyneliä silmiltään, Tuutti katsoi Lennyä ja loi kyyneliä:
"Se voisi helpottaa jos kertoisit minulle mitä silloin tapahtui kun..." Tuutti sanoi, mutta lopetti lauseensa kesken.
Lenny katsoi Tuuttia ja aloitti hiljaa: "Päivä... mamma ja papa ammuttiin, he käskivät minun pytyvän piilopaikassa lattian alla, mutta kuulin oven paukahtavan kiinni niin menin pois piilostani, tuulin kuinta mamma ja papa puhuivat, mutta epäselvästi sitten kuului vaimea pamaus ja suhina. Sen jälkeen ovi avattiin ja minä juoksin piilooni takaisin, taitti hajotettiin täältä."

Tuutti katsoi poikaa ja sanoi: "Pysy täällä, palaan pian."
Hän juoksi ulos hytistä ja meni alas Lankakerästä ja juoksi Coltin luokse:
"Minä löysin eloonjääneen, pikku pojan nimeltään Lenny..." Tuutti sanoi hengästyneenä.
"Hän sanoi, että vanhempansa ammuttiin, mutta isäni teki asetta joka tainnuttaa ihmisiä. Siitä kuuluu ensin oikea laukaus ja sitten suhinna. SE TARKOITTAA ETTÄ POJAN VANHEMMAT VOIVAT OLLA YHÄ ELOSSA!" Tuutti huusi Coltille, sitten hän katsoi Colttia ja purihuultaan sitten hän sanoi hiljaa:
"en halua muiden joutuvan kokemaan saman kun minä jouduin lapsena".

Asmodeus kuunteli Tuutin selontekoa ja toivoi, että ihminen olisi oikeassa. Coltin puheet taas muukalaisten pitämistä vangeista ja ylivoimaiselta kuullostavasta tulivoimasta, saivat Asmodin epäilemään pyrokinesian tehokkuutta avaruusmörköjä vastaan. Hän tiesi, että nyt hänen olisi oltava luova voimiensa suhteen. Muukalasiten biologiasta ja suojien vahvuudesta he eivät tienneet juuri muuta kuin mitä Colt osaisi päätellä näkemästää.

*Luoja jos he pystyvät regeneroitumaan, entä jos muukalaisten fyysiset kehot ovat vain silmänlumetta.* Hieman paranoidisetkin ajatukset saivat Asmodeuksen karvat nousemaan pystyyn kuin eläimellä, joka kokee itsensä uhatuksi.

”Colt mitä me teemme. Ducky on aluksella ja Derriä ei vielä näy.”

"Asmodeus, sä tarviit näöntarkastukse..." Derri sanoi tullessaan ulos eräästä toisesta talosta kuultuaan Coltin huudon: "Oon ollu tääl jo hetkise." Hänellä oli tupakka suussa jälleen... tosin se ei ollut mikään ihme. Mutta hänen silmänsä kertoivat jotain. Hän näytti rauhalliselta, mutta sisällä hänellä oli suru. Puolienkelin yritys peittää ongelmansa oli turha, mutta...

"Mun mielest me voitais vaa posauttaa ne hengiltä" mies sanoi ottaessaan epätavallisen syvän henkäyksen tupakastaan, saaden sen loppumaan. Hän kaivoi askista uuden ja ryhtyi sytyttämään sitä: "Tuski ne o... Igorii... kummempii... tapauksii..." Hänen kätensä tärisi hieman, kun se yritti saada kipinää sytkäriin... turhaan. Hänen silmänsä liikahti. "...Asmo... et viittis...? Tää ei näyt ny sujuva..." Derri sanoi pitäen äänensä ja ilmeensä mahdollisimman rauhallisena.

Tuutti kuuli Derrin puheen:
"EI! Emme tuhoa sitä, hyvällä onnella lapsosen vanhemmatkin voi olla siellä!" Hän huudahti Derrille.
*Toivon niin* Hän ajatteli.
"Hemmetti, se kirja, siitä ois voinut olla ehkä apua" Tuutti sanoi ja kosketti taskussaan olevaa kirjaa.

"Muutes Colt, näkikö ne muukalaiset sinua? Jos näki tämä tekee operaatiosta vähän hankalemman." Tuutti sanoi ja katsoi epäilevästi Coltin suuntaan.

"Jaa et mink lapsose?" Derri kysyi kun hän laittoi sytkärin alas ja katsoi Tuuttia: "Sul ei ny oo varaa puhuu pentu... viime operaationki meinasis vaarantta ku et malttan pyssy pois siit kuopast..."

"Mut toki saas men kyssyy et haluisik ne päästä ne vangi... tosin sust saattais tul reikäjuustoo... taik saisis uude hengitys reiä sun naamaas." puolienkeli jatkoi kulmakarvojen mennessä kurttuun. "Mut... ehkä pikku harhatus... jost Tuutti sit vastais... nii kovasti ku haluu välttä turhaa verevuodatust."

"Se lapsi on ainoa eloonjäänyt tässä kylässä tai ainakin uskon niin. Jos ette oo löytäny ketään muuta" Tuutti sanoi Derrille.
Tuutti hengitti syvään ja sitten huusi Derrille: "MINÄ EN JAKSA TEITÄ! EN HALUA KENENKÄÄN KOKEVAN SAMAA LAPSUUTTA KUN MINÄ, ILMAN VANHEMPIA TAI SUOJAA!"

Tuutti meni sinne minne jätti miekkansa, otti sen maasta ja huusi muille: "RÄJÄYTÄTTEKÖ KOKOPAIKAN JOLLOIN EMME SAA TIETÄÄ OLISIKO TUON LAPSEN VANHEMMAT VIELÄ PELASTETTAVISSA!" Tuutti viittoi samalla lankekerään, "VAI TUTKITAAN PAIKKA JA HYVÄLLÄ ONNELLA JOKU SAISI OLLA ILOINEN!"

Tuutti istahti nurmikolle ja katsoi vihaisesti muita hän hengitti syvään...

Derrin silmä alkoi nykiä hitaasti hänen katsellessaan Tuutin huutelemista.

"...joks oles rauhottunu?" Puolienkeli kysyi ennen kuin paransi otettaan kiväärinsä remmistä. Hänen hermonsa olivat jännittyneet kun hän otti Luger-käsiaseen kotelostaan. Hän yritti vielä pari kertaa sytyttää tupakkansa, tällä kertaa onnistuen.

"Mennä sit tutkima... pentu..." Derri sanoi osoittaessaan aseellaan istuvaa tiimitoveria: "Mut... sä es san mittä enää kokemuksest... es varsinkaa sillo ku es tiedä mitä mä olen kokenu..." Miehen silmät olivat viiruina kun hän lähti kävelemään sinne, mistä Colt oli tullut, pitäen tiukasti käsiaseestaan kiinni. "Mä tuun pia takasi... pysykkä pois sen aikka."

Tämä ei enää näyttänyt Derrin tapaiselta... varsinkin kun puolienkeli oli melkein itse rauhallisuus. Eikä se tällä kertaa ollut kiinni tupakasta.

Colt katsoi tulosuunnassaan seisovaa parakkia. Hän käänsi katseensa Tuuttiin ja Derriin.

"Lankakerässä on kyllä tulivoimaa vaikka koko raunioalueen tuhoamiseksi tuhannen päreiksi. Nyt ei ole kyse siitä. Tuossa parakissa on eläviä vankeja.. Tai ainakin oli." Colt katsoi synkästi kohti parakkia. Sielä kuului sarjatulen ääntä ja räjähdys. "Ei taida olla enää. Mutta Tuutti on oikeassa - muukalaisilla voi olla lisää vankeja muualla. Tämän lapsen vanhemmat voivat olla siellä. Lisäksi on eräs toinen seikka.."

Colt katsoi kohti Lankakerää. "Eräs artifakti. Se on mittaamattoman arvokas Kissankynnelle.. Se antaa meille valtavan taktisen edun. Meidän täytyy vain löytää se. Valitettavasti artifakti sijaitsee raunioissa, missä epäilen myös muukalaisten olevan."

Derrin lähtiessä kävelemään Colt sanoi: "Hei, odotas vähän." Derri kuitenkin jatkoi kävelyä kohti parakkia. Colt arveli että ei voinut kääntää närkästyneen puolienkelin päätä. Siispä hän lähti kävelemään tämän perään. Hän huikkasi taakseen: "Seuratkaa minua! Huviretki on päättynyt!"

Tuutti nousi ja juoksi muiden perässä hän ei erottanut kovin hyvin mitään kun silmät oli kyynelijä täynnä.
Hän vain juoksi sinne mistä kuuli Coltin huutavan muille, Tuutti yritti hieroa silmistään kyyneliä.
Hänen mielessään ei pyörinyt muu kun se päivä milloin hänen vanhempansa tapettiin:
Tuutti oli silloin nuori todella nuori, hän oli piilossa pöydänalla, tummathahmot olivat hänen vanhempiensa tykönä
"MISSÄ SE ON!" Toinen miehistä huusi.
Tuutin isä ja äiti oli hiljaa, "...he he, vai leikitäänkö sitä mykkää?" Toinen hahmo sanoi ja laittoi tupakan suuhunsa. Hän otti taskustaan sytkärin ja sanoi: "Kannattaisi tehdä yhteistyötä vai haluatteko kuolla?".
Tuutin vanhemmat olivat edelleen hiljaa, sitten toinen tummahahmo tuli Tuutin luokse: "Hei kato tänne" ja viittoi toista tulemaan, "mikäs penikan nimi o?" mies kysyi ja puhalsi tupakan savut Tuutin naamalle.
"T-T-Tuutti, sir." Tuutti sanoi hiljaa, mies katsoi Tuuttia. "Tuutti, haha typerämpää nimeä ei voisi keksiä?!" Mies räkätti kauheasti, sitten otti vakavan ilmeen: "Ota poika" hän sanoi toiselle miehelle. Mies tarttui Tuuttiin, mutta samassa Tuutin isä hyökkäsi Tuuttia pitelevän miehen kimppuun.
"Helvetti!" Mies sanoi ja pudotti Tuutin, hän juoksi kauvemmas. Toinen miehistä otti taskustaan pistoolin ja osoitti sitä Tuutin isään: "Tätäkö sä haluat? Saamas pitää, kato tarkkaan penikka." Mies huusi, Tuutti katsoi ja samassa kuului pamaus. Tuutin isä kaatui maahan reikä otsassa.
"ISÄÄ!" Tuutti huusi ja meni isänsä luokse, sitten toinen mies katsoi Tuutin äitiä: "Nyt sinä".
Toinen laukaus kuului ja samassa Tuutin äiti kaatui maahan, sitten mies osoitti asetta Tuuttiin, mutta toinen mies sanoi taaempaa: "Se löytyi, mennään." Pistoolilla osoittava mies katsoi Tuuttia hänen suonet paisuivat, mutta mies laski aseensa ja lähti pois talosta.
Tuutti pyyhkäisi kyyneleet silmiltään ja näki paremmin hän oli lähellä muukalaisten tukikohtaa.

*Helvetti.... se poika ei saa pettyä....* Tuutti sanoi hengästyneenä, *mä lupasin sille, että tuon sen vanhemmat... perkele....*

OOC: eikai tää haittaa jos kerrotaan vähän menneisyyttä keskenkaiken

OOC: Tuollainen takauma on ihan ok. Mutta ei me vielä olla lähellä muukalaisten tukikohtaa, mehän ollaan vasta menossa parakin luokse. Muukalaisten leiri on paljon kauempana, raunioissa parakin takana.

Tuutin tunteiden osoitus oli saanut Asmodeuksen surulliseksi. Sarvipäinen puolidemoni ei todellakaan ollut sitä miltä ulkokuori näytti. Hän pystyi eläytymään toisten tunteisiin paremmin kuin moni ihminen ja huolehti usein liikaa muiden puolesta.

Asmodeuksen oli kuitenkin nyt siirrettävä keskittymisensä meneillä olevaan tehtävään. Vankityrmänä toimiva parakki sulki sisäänsä monet viattomat sielut ja Derrin suunnatessa kohti rakennusta, päätti Asmodeus tehdä samoin. Hetken selässä levännyt miekka oli taisteluvalmiudessa sulavalla liikkeellä ja sen ympärille oli syttynyt jälleen liekki. "Me vapautamme vangit, etsimme artifaktin, tuhoamme muukalaiset ja ehdimme silti iltateelle Lankakerään etuajassa", Asmodeus sanoi motivoidakseen seuruetta.

Puolienkeli ei jaksanut enää kuunnella ryhmätovereitaan marssiessaan kohti parakkia. Eikä hän jaksanut myöskään ajatella. Vanha ampumahaava siivessä oli siteiden peitossa, mutta sitä oli kolottanut viime operaatiosta asti. Päästessään parakin lähelle Derri piiloutui pusikkoon ja tarkkaili tilannetta. Joskus aikoinaan liittyessään Herr Doktorin riveihin, hän piti liittymistä hyvänä ideana ja mahdollisuudeksi päästä lähemmäs Kyborgikuningatarta. Mutta hän alkoi vähitellen pettyä päätökseensä.

Toisaalta se päätös oli tuonut lisää kokemusta... ja muita etuisuuksia. Derri sulki silmänsä ja ajatteli hetken: *Tänää taidetaa men takasi sissi-tyyliin... ja vanhoihi hyvii aikoihi... Tai... hyvii ja hyvii... mite se ny ottaa.* Katsottuaan tilannetta hetken, hän nousi piilostaan ja ryntäsi seuraavaan piilopaikkaan, joka oli kiviröykkiön takana. Muu ryhmä saattoi arvata tämän perusteella, että Derri päätti toimia nyt yksin... aivan yksin.

Colt käveli rivakasti kohti parakkia muut kannoillaan. Hän seurasi Derrin liikkumista ja arvasi tämän haluavan hoitaa taistelun yksin. Colt ei kuitenkaan aikonut jättää koko muukalaislaumaa Derrin vaivoiksi.

Colt oli jo lähellä parakin avonaisia metalliovia, kun ovista käveli ulos hahmo. Colt nosti vaistomaisesti kaksi konepistooliaan kohti hahmoa, mutta ei painanut liipaisimia. Hahmo oli nuori puolienkelimies. Hänen kasvonsa ja oikea käsivartensa olivat veresssä. Mies laahusti eteenpäin, tuijottaen Coltia tyhjillä silmillään. Niissä ei ollut enää mitään elämän merkkejä. Colt tunsi raivoa alzion-muukalaisia kohtaan. Ne olivat vielä epäinhimillisempiä kuin puolidemonit.

Yhtäkkiä ovien takaisesta pimeydestä lensi ohut köysi. Köysi kieppui puolienkelimiehen kaulan ympärille. Se kuristui tiukaksi. Köyden heittäjä nykäisi köyttä, ja puolienkelimies kaatui taaksepäin maahan. Yhtäkkiä köysi sähköistyi, ja puolienkeli alkoi täristä ja kouristella raahautuessaan samalla kohti parakkia. Puolienkelin suusta valui kuolaa. Colt tuijotti tapahtumaa hämmästyneenä. Muukalaiset näkivät todella vaivaa, jotta Kissankynsi ei saisi ainuttakaan vankia pelastettua.

Coltin silmissä sumeni, hän oli saanut tarpeekseen. Hän käveli jälleen eteenpäin. Nyt hän nappasi kranaatin vyötäisiltään ja puraisi sokan irti. Hän heitti kranaatin ovista sisään. Parakista kuului voimakas räjähdys. "Hyökätkää!" Colt huusi. Itse hän heitti tarttumaköytensä samaan ikkunaan josta oli mennyt sisään aiemmin. Hän hyppäsi sulavasti ikkunalle ja siitä sisään. Hän käveli upseerin huoneen poikki hallia reunustavalle parvelle. Hän otti kaksi viimeistä kranaattia vyöltään, valmiina räjäyttämään muukalaisia helvetin porteille.

"Hyökkäykseen!" Colt huusi, muille. Tuutti otti varmemman otteen miekastaan hän ei ollut muulloin tuntenut samaa vihaa, paitsi silloin kun hänen vanhempansa tapettiin.
Tuutti juoksi parakin luokse. Hän pysähtyi sen ovien viereen.
Hän hengitti syvään, rauhoitellen itseään.
Hän näki mielessään vain sen pojan, *pakko, pakko ettii sen vanhemmat* Tuutti ajatteli ja meni ovesta sisään.
Tuutti näki monta muukalaista siellä he pitivät aseitaan tukevasti käsissään.
*Onneksi kukaan ei ole vielä nähnyt minua* Tuutti ajatteli ja hengitti syvään, hän oli roskakorin takana. Osa muukalaisista jutteli keskenään, mutta Tuutti ei saanut mitään selvää sitten yksi muukalaisista tuli Tuutin taakse huomaamatta ja potkaisi hänet kumoon.

"TÄÄLLÄ ON NUUSKIJA!" Muukalainen sanoi ja tähtäsi Tuuttia, hänen miekkansa oli irronnut otteestaan, myös osa muukalaisista tuli lähemmäksi.
"Sano, hei hei." Muukalainen sanoi ja painoi liipaisinta, mutta Tuutti oli ehtinyt ajoissa kierähtää pois alta, miekkansa suuntaan. Hän otti sen ja vetäisi muukalaiselta jalat alta miekalla.
Ja löi muukalaisen aseen poikki, muut muukalaiset alkoi tulittamaan.
*voi helvetti, helvetti* Tuutti ajatteli ja väisteli panoksia hänen sydämmensä tykitti kauheasti. Kunnes yksi luoti osui Tuutin käteen, missä hän piti miekkaansa, käsi putosi maahan:
"SE POLTAAH!" Tuutti kiljui kivusa ja kaatui maahan. Muukalainen tuli ja potki Tuuttia ja nauroi ivallisesti.
Tuutin käsi jäi taaemmas, yksi muukalainen otti sen ja katsoi sitä. Hän otti miekan talteen ja sitten repi kädestä sormet. Tuutti ei mahtanut mitään, hän ajatteli, että oli pettänyt tiiminsä ja varsinkin sen pojan.
Muukalainen lopetti vihdoin potkimisen ja meni muualle, Tuutti meni nurkkaan. Pian paikalle saapui kaksi muukalaista jotka veti Tuuttia jonnekkin.

Myös se joka otti Tuutin miekan tuli perässä: "Hei, voinko testata tätä miekkaa tohon ihmiseen?" Muukalainen kysyi, ja Tuuttia kanniskelevat nosti hänet jaloilleen. Muukalainen nauroi Tuutille ja löi miekalla hänen vasemman jalan irti.
Tuutti huusi kivusta ja sitten muukalaiset eivät enään pidättäneet Tuuttia pystyssä vaan katsoi kuinka hän kaatui maahan ja nauroivat hänelle.
Hänen vasen jalka oli mennyt ja oikea käsi, Tuutti pihisi ja yritti puhua muukalaisille:
"m-miksi?"
Muukalaiset vaan potkaisivat Tuuttia joka kerta kun hän kysyi jotakin.
Tuutti vietiin myöskin häkkiin.
*Olen toimeton täällä, kuolen tänne...* Hän ajatteli ja sulki silmänsä. Hänen hengitys oli vaivalloista.
*miksi enään elää... olen pettänyt kaikki...*