Pääsivu
Jatkomaan historia
Versio 3
Jatkomaa syntyi noin 500 000 vuotta sitten. Aikojen alussa taivaan tyrmän ikuisesta vankeudesta pakeni kaksi mustaa, langennutta enkeliä. Nämä mustat enkelit matkustivat kuusi miljardia vuotta läpi pikimustan, nuoren universumin. Tähtiä oli vasta kourallinen, mutta taivaan Valtias teki niitä koko ajan lisää. Pimeässä universumissa mustien enkelten oli helppo paeta Valtiaan enkeleitä.
Lopulta mustat enkelit löysivät planeetan, joka oli aivan tyhjä, mutta soveltuva elämälle. Mustat enkelit päättivät asettua asumaan planeetalle, sillä he eivät jaksaneet enää paeta. Planeetalla mustat enkelit loivat pimeitä, kieroutuneita olentoja jotka täyttivät Jatkomaan. Mustat enkelit toivoivat olentojen harhauttavan mahdollisia etsijöitä ja puolustavan itseään. Luotuaan pimeitä olentoja mustat enkelit jakoivat henkensä kahteentoista osaan, jotka siirtyivät kahteentoista isäntäolentoon.Mustat olennot ovat nykyään pääasiassa kuolleet sukupuuttoon. Niistä kerrotaan enää taruja, tarinoita peikoista, hirviöistä, demoneista. Mustien enkelten 12 henkeä elävät kuitenkin yhä ja ne ovat ajan kuluessa pitäneet isäntinään useita edustajia kaikista eri roduista.
Huomattuaan mustien enkelten paon Valtias, taivaan herra, valitsi kaksi rohkeinta ja taitavinta valkoista enkeliään. Hän lähetti nämä enkelit matkaan, etsimään mustat enkelit ja tuomaan ne tuomittaviksi taivaaseen. Valtias itki hyvästellessään enkelinsä, tietäen että nämä eivät välttämättä enää palaisi, mikäli mustat enkelit voittaisivat ja tappaisivat heidät. Valkoiset enkelit lähtivät matkaan ja matkustivat 7 miljardia vuotta. Lopulta valkoiset enkelit löysivät mustien enkelten asuttaman planeetan. Se oli nyt selvästi näkyvissä pitkän matkan päähän, sillä sen lähialueelle oli syttynyt useita tähtiä.
Valkoiset enkelit laskeutuivat planeetalle valkoisissa panssareissaan ja vetivät koristeelliset miekkansa esiin. He alkoivat tutkia planeettaa ja joutuivat samalla taistelemaan jatkuvasti hengestään pimeyden olentoja vastaan. Lopulta enkelit väsyivät, ja he saivat melkein surmansa peikkojen yllätyshyökkäyksessä. Toinen enkeleistä sai kuitenkin idean: enkelit voisivat peilata mustien enkelten toimintaa, ja luoda valkeita olentoja planeetalle. Nämä valkeat olennot loisivat planeetalle tasapainon ja saattaisivat joskus jopa vangita mustat enkelit, kuten valkeiden enkelten oli tarkoitus. Enkelit tiesivät, että tämä teko veisi heidän viimeiset voimansa ja tappaisi heidät.
Enkelit päättivät silti luoda planeetalle valkeita olentoja. Valkea valopilari nousi enkelten pitäessä toisiaan käsistä kiinni. Valonpurkauksia lensi kaaressa ympäri planeettaa, ja valopallot syövyttivät pimeiden olentojen ihon tuhkaksi osuessaan niihin. Enkelit loivat olentoja kuusi päivää. Heidän valostaan sikisi useita erilaisia eläimiä, Maan olentojen kaltaisia sekä antropomorfisia, joiden ympärillä hohti taivaan hengen hehku joka esti pimeitä olentoja koskemasta niihin niin kauan kun enkelit elivät. Taivaan hehkua loistavat olennot ajoivat pimeät olennot piiloon luoliin ja metsiin ja asettuivat asumaan Jatkomaahan. Seitsemäntenä päivänä enkelit lepäsivät. He lyyhistyivät maahan heidän jalkojensa pettäessä. Enkelit tiesivät, että he eivät enää pääsisi ylös.
Enkelit tekivät viimeisen sankaritekonsa ja siirsivät henkensä ulos väsyneistä, loppuunkulutetuista ruumiistaan. Kumpikin enkeli jakoi oman henkensä kuuteen osaan. Nämä 12 henkiolentoa lensivät taivaalle ja alkoivat etsiä itselleen isäntäolentoja, joiden sisällä ne saattoivat elää. Jatkomaahan oli nyt tullut tasapaino valon ja pimeyden välille.
Ajan kuluessa Jatkomaa sai uusia asukkaita enkelten luomien eläinten ja anthrojen lisäksi, ihmisiä ja muukalaisia. Ensinmainitut tulivat portaaleista ja muukalaiset avaruudesta. Enkelten ottaessa isännän pieni hippunen enkelin voimista siirtyi tähän isäntään. Isännän saadessa lapsia, nämä voimat siirtyivät isännän lapsille ja siitä eteenpäin lapsenlapsille ja heidän jälkeläisilleen. Muutaman vuosituhannen kuluessa sekä valkeiden että mustien enkelten vaikutus niiden koskettamissa olennoissa kasvoi ja näistä olennoista syntyivät puolienkelit ja puolidemonit.
Vuosituhannet kuluivat, ja valo ja pimeys olivat tasapainossa. Kaksitoista valkoista enkeliä eli piilossa isäntiensä sisällä, samoin kaksitoista mustaa enkeliä omiensa. Jatkomaan historian ensimmäinen sota käytiin hieman ennen nykyisen ajanlaskun alkua. Ensimmäiset puolienkelit alkoivat erottua ihmisistä, kauan sen jälkeen kun suurin osa puolidemoneista oli paennut Jatkomaan koillisosaan. Puolienkeleitä pidettiin pitkään puolidemoneina, eivätkä ihmiset ymmärtäneet heidän olevan itse asiassa enkelten sukua. Vuosi ennen ajanlaskun alkua alkoi verinen sisällissota ihmisten maassa, ihmisten ja puolienkelten välillä.
Sodan päätyttyä puolienkelit muuttivat joukoittain pohjoiseen ihmisten maasta ja asettuivat sinne asumaan. Näin syntyi puolienkelten maa. Eri roduilla oli ollut käytössään erilaisia ajanlaskutapoja, mutta kaikki rodut päättivät aloittaa ajan laskemisen alusta sodan jälkeen. Näin kuluvat vuodet kalenterissa tulisivat aina muistuttamaan Jatkomaan olentoja kammottavasta sodasta, saaden heidät ymmärtämään sen vääryyden ja samalla kertomaan miten kauaksi tästä hirveästä virheestä oli päästy.
Kuitenkin, vuonna 1344 ajanlaskun alusta, jotain peruuttamatonta tapahtui. Kuin tyhjästä puolidemonien maassa nousi uusi johtaja, kaunis ja karismaattinen Victoria Zabeth. Zabeth oli ihminen, joka oli kasvanut puolidemonien maassa. Vaikka hän olikin ihminen, hänen vaurioitunut kehonsa oli täynnä mekaanisia osia kuten hänen valtava mekaaninen vasen käsivartensa. Victorian äiti oli aikoinaan karkoitettu Lewyldiasta, Jatkomaan pääkaupungista, sillä hän oli saanut lapsen ihmisten kuninkaan kanssa.
Kuningas karkoitti Camilla Zabethin, Victorian äidin, vuonna 1301 ja uhkasi mestata tämän, jos hän ikinä palaisi. Camilla pakeni puolidemonien maahan, petettynä ja katkerana. Camilla kasvatti lapsensa, Victorian, yksin, ja hänen vihansa ihmisten maata ja sen kuningasta kohtaan siirtyivät Victorialle. Victoria oli aina ollut poikamainen ja rohkea. Kaksikymmentävuotiaana hän liittyi puolidemonien maan armeijaan ja yleni siellä upseeriksi.
Hieman ennen Victorian asepalveluksen päättymistä hän kuuli, että hänen kotitaloonsa oli murtauduttu ja hänen äitinsä oli murhattu. Victoria musertui ja lopetti armeijan kesken. Victoria epäili kuninkaan lähettäneen salamurhaajan tappamaan hänen äitinsä, eikä kyennyt enää ajattelemaan muuta kuin kostoa biologiselle isälleen, ihmisten kuninkaalle.
Victoria muutti ihmisten maahan ja alkoi opiskella Lewyldian teknillisessä yliopistossa, erikoistuen robottitekniikkaan. Victoria eli erakkomaisen sulkeutuneena eikä päästänyt ketään lähelleen. Victorian opiskelujen ollessa neljännellä vuodella, vuonna 1324, puolidemonit aloittivat sodan anthrojen valtakuntaa vastaan. Victoria jätti opintonsa ja matkusti puolidemonien maahan. Hän ilmoittautui puolidemonien armeijaan. Armeijan johto päätti asettaa Victorian tutkimusryhmään, joka pyrki kehittämään robottitekniikkaa armeijan käyttöön.
Lahjakas Victoria kehitti armeijalle erilaisia tekoraajoja ja robottiteknologiaa hyödyntäviä aseita. Samalla puolidemonien sota anthroja vastaan kiihtyi. Victoria pyysi päästä taisteluihin mukaan ja hän pääsikin puolidemonien erikoisyksikköön, RG-ryhmään (Rot Garde, punainen kaarti). Rot Garde käytti julmia taktiikoita kuten myrkkykaasua anthroja vastaan, välittämättä siviiliuhreista. Victoria karaistui taistelussa, uskoen toimivansa Jatkomaan parhaaksi, hänen toiveensa ja tavoitteensa ollessa koko Jatkomaan valloitus fasististen puolidemonien vallan alle ja ihmisten kuninkaan syrjäyttäminen. Victoria nousi lopulta Rot Garden johtajaksi.
Lopulta ihmiset ja puolienkelit eivät enää katsoneet puolidemonien julmaa sodankäyntiä anthroja vastaan sivusta. Puolienkelit vapauttivat anthrojen maan länsiosan nopeasti ajaen puolidemonien joukot takaisin. Anthrojen maan itäosissa ihmiset kävivät pitkään asemasotaa puolidemoneita vastaan. Victoria Zabeth oli lähellä ihmisten maan rajaa silloin, kun ihmisten joukot hyökkäsivät rajan yli hänen yksikköään vastaan. Rot Garde oli vangitsemassa anthroja vankileirille lähettämistä varten eräässä pienessä kylässä kun ihmiset hyökkäsivät.
Rot Garde taisteli parhaansa mukaan mutta kaatui lopulta, ryhmän rippeiden paetessa kylästä. Victoria vahingoittui pahasti, hänen käsivartensa ja selkänsä vaurioituivat. Toinen Rot Garden upseeri ajoi jeepillä pakoon kylästä ja pääsi lopulta puolidemonien rajan yli. Victoria vietiin sairaalaan, jossa hänen vasen käsivartensa amputoitiin. Victoria palasi vammoistaan toivuttuaan armeijan tutkimuskeskukseen jossa hän työskenteli aiemmin. Hän käski vanhan tutkimusryhmänsä rakentamaan hänelle robottikäden ja selälle kehyksen, joka auttaisi häntä liikkumaan paremmin.
Tutkimusryhmä asensi Victorialle nämä robottiosat hieman ennen kuin puolidemonit luovuttivat. Puolidemonien maan sotilashallitus hajosi ja sen tilalle perustettiin uusi, ihmisten ja puolienkelten tiukasti valvoma siviilihallitus. Siviilihallitus pyrki miellyttämään sodan voittajia ja sulki useita armeijan laitoksia, mukaanlukien tutkimuskeskuksen, jossa Victoria työskenteli. Puolidemonien maa oli sodan jälkeen kaoottisessa tilassa ja uuden hallituksen arvovalta oli erittäin vähäistä kapinahengen ollessa voimakasta. Useat eri poliittiset ryhmät yrittivät järjestää kansannousuja, jotka kuitenkin epäonnistuivat.
Victoria Zabeth liittyi sodan jälkeen Demonikansalliseen puolueeseen (Dämonnationalenpartei) joka oli oikeistolainen ääriliike. Victoria kohosi pian puolueen arvojärjestyksessä ja alkoi käyttää kovia keinoja vihaamaansa ihmis- ja puolienkelimyönteistä hallitusta vastaan. Victorian johdolla DMP-puolue teki useita raakoja terrori-iskuja puolidemonien pääkaupungissa Dämrichissä ja muissa kaupungeissa, jotka horjuttivat epävakaata hallintoa entisestään.
Aika kului, ja vuoden 1344 vaaleissa, Victorian ollessa 43-vuotias, DMP sai huipputuloksen, uhkailtuaan muita puolueita puolisotilaallisilla joukoillaan ja lavastettuaan vasemmistopuolueet terrori-iskujen tekijöiksi. Vaalien jälkeen puolidemonien valtiopäivätalo räjäytettiin, räjähdyksen surmatessa 68 henkilökunnan jäsentä. DMP:n jäsenet olivat asettaneet pommeja rakennukseen saatuaan pääsyn sinne, mutta tähänkin syylliseksi lavastettiin vasemmistopuolueet. DMP julisti kaaoksessa olevaan maahan poikkeustilalain ja kaappasi vallan itselleen. Maan johtajaksi nimitettiin Victoria Zabeth.
Vuosina 1344-1350 Victoria Zabeth kasvatti puolidemonien armeijaa vuosi vuodelta, kanavoiden suurimman osan puolidemonien maan budjetista armeijan kasvattamiseen ja aseiden kehitykseen. Zabethilla oli alusta asti vain sota mielessään, ja hän olikin luonut "kuusivuotissuunnitelman", jolla hän loi itselleen vahvan valloitusarmeijan jonka oli määrä valloittaa koko Jatkomaa.
Joulukuussa 1349, kaksi viikkoa ennen päivämäärää 1.1.1350 jolloin Zabeth oli päättänyt jo kuusi vuotta sitten aloittaa sodan, Zabeth asennutti robottitukirankaansa kaksi robottikättä joissa oli konepistoolit. Hän aikoi itse taistella etulinjassa hänen valtavan armeijansa vyöryessä ensin anthrojen maan ja lopulta myös puolienkelten ja ihmisten maiden yli, kuten hän suunnitteli.
Koitti ensimmäinen tammikuuta jolloin puolidemonien salamasota alkoi. Panssarivaunut, jeepit ja moottoripyörät vyöryivät anthrojen maalle samalla kun pommikoneet räjäyttivät kokonaisia kyliä sileiksi. Anthrot tekivät vastarintaa, mutta heidän armeijansa oli heikko ja tuomittu häviämään. Sotaa kesti tammikuun 31. päivään asti, jolloin anthrojen maa luovutti. Anthrojen luovutettua puolidemonit esittivät puolienkeleille ja ihmisille aluevaatimuksia ja saivatkin itselleen puolienkelten maan itäosan ja ihmisten pääkaupungin Lewyldian ja sitä ympäröivän alueen helmikuuhun 1351 mennessä.
Kissankynsi-organisaatio perustettiin vuonna 1344, kun ihmisten ja puolienkelten hallitukset hermostuivat Victoria Zabethin epäilyttävän valtaannousun takia. Järjestön tavoitteena oli vastustajan toimien tiedustelu ja ihmisten ja puolienkelten sotilaallisen ja strategisen aseman parantaminen. Järjestö kehittyi vähitellen ja järjestön johtajana toimi alusta lähtien Herr Doktor, salaperäinen kissa-anthro, jonka menneisyydestä harva tiesi mitään. Herr Doktorin toimet tuottivat tulosta ja Kissankynsi toimitti ihmisille ja puolienkeleille paljon tärkeää tiedustelutietoa puolidemonien maasta. Vähitellen Kissankynteen ohjattiin yhä enemmän rahaa ja sen toiminta kehittyi entistä sotilaallisemmaksi.
Vuonna 1351 Kissankynnellä oli pieni mutta huomattavan tehokas ja hyvinkoulutettu sekä -varustettu armeija. Kissankynnellä oli yksi päätukikohta saaressa ihmisten maan rannikolla ja yksi liikkuva tukikohta, zeppeliini nimeltä Lankakerä. Lankakerä oli erittäin raskaasti aseistettu ja se sisälsi yhden yksikön verran laskuvarjojääkäreitä sekä erilaisia ajoneuvoja.
Kissankynsi pyrki edelleen kääntämään maailmanpoliittista tilannetta ihmisten ja puolienkelten hyväksi jatkuvasti kiristyvän tilanteen edetessä väistämättä kohti toista sotaa.
Versio 3
Jatkomaa syntyi noin 500 000 vuotta sitten. Aikojen alussa taivaan tyrmän ikuisesta vankeudesta pakeni kaksi mustaa, langennutta enkeliä. Nämä mustat enkelit matkustivat kuusi miljardia vuotta läpi pikimustan, nuoren universumin. Tähtiä oli vasta kourallinen, mutta taivaan Valtias teki niitä koko ajan lisää. Pimeässä universumissa mustien enkelten oli helppo paeta Valtiaan enkeleitä.
Lopulta mustat enkelit löysivät planeetan, joka oli aivan tyhjä, mutta soveltuva elämälle. Mustat enkelit päättivät asettua asumaan planeetalle, sillä he eivät jaksaneet enää paeta. Planeetalla mustat enkelit loivat pimeitä, kieroutuneita olentoja jotka täyttivät Jatkomaan. Mustat enkelit toivoivat olentojen harhauttavan mahdollisia etsijöitä ja puolustavan itseään. Luotuaan pimeitä olentoja mustat enkelit jakoivat henkensä kahteentoista osaan, jotka siirtyivät kahteentoista isäntäolentoon.Mustat olennot ovat nykyään pääasiassa kuolleet sukupuuttoon. Niistä kerrotaan enää taruja, tarinoita peikoista, hirviöistä, demoneista. Mustien enkelten 12 henkeä elävät kuitenkin yhä ja ne ovat ajan kuluessa pitäneet isäntinään useita edustajia kaikista eri roduista.
Huomattuaan mustien enkelten paon Valtias, taivaan herra, valitsi kaksi rohkeinta ja taitavinta valkoista enkeliään. Hän lähetti nämä enkelit matkaan, etsimään mustat enkelit ja tuomaan ne tuomittaviksi taivaaseen. Valtias itki hyvästellessään enkelinsä, tietäen että nämä eivät välttämättä enää palaisi, mikäli mustat enkelit voittaisivat ja tappaisivat heidät. Valkoiset enkelit lähtivät matkaan ja matkustivat 7 miljardia vuotta. Lopulta valkoiset enkelit löysivät mustien enkelten asuttaman planeetan. Se oli nyt selvästi näkyvissä pitkän matkan päähän, sillä sen lähialueelle oli syttynyt useita tähtiä.
Valkoiset enkelit laskeutuivat planeetalle valkoisissa panssareissaan ja vetivät koristeelliset miekkansa esiin. He alkoivat tutkia planeettaa ja joutuivat samalla taistelemaan jatkuvasti hengestään pimeyden olentoja vastaan. Lopulta enkelit väsyivät, ja he saivat melkein surmansa peikkojen yllätyshyökkäyksessä. Toinen enkeleistä sai kuitenkin idean: enkelit voisivat peilata mustien enkelten toimintaa, ja luoda valkeita olentoja planeetalle. Nämä valkeat olennot loisivat planeetalle tasapainon ja saattaisivat joskus jopa vangita mustat enkelit, kuten valkeiden enkelten oli tarkoitus. Enkelit tiesivät, että tämä teko veisi heidän viimeiset voimansa ja tappaisi heidät.
Enkelit päättivät silti luoda planeetalle valkeita olentoja. Valkea valopilari nousi enkelten pitäessä toisiaan käsistä kiinni. Valonpurkauksia lensi kaaressa ympäri planeettaa, ja valopallot syövyttivät pimeiden olentojen ihon tuhkaksi osuessaan niihin. Enkelit loivat olentoja kuusi päivää. Heidän valostaan sikisi useita erilaisia eläimiä, Maan olentojen kaltaisia sekä antropomorfisia, joiden ympärillä hohti taivaan hengen hehku joka esti pimeitä olentoja koskemasta niihin niin kauan kun enkelit elivät. Taivaan hehkua loistavat olennot ajoivat pimeät olennot piiloon luoliin ja metsiin ja asettuivat asumaan Jatkomaahan. Seitsemäntenä päivänä enkelit lepäsivät. He lyyhistyivät maahan heidän jalkojensa pettäessä. Enkelit tiesivät, että he eivät enää pääsisi ylös.
Enkelit tekivät viimeisen sankaritekonsa ja siirsivät henkensä ulos väsyneistä, loppuunkulutetuista ruumiistaan. Kumpikin enkeli jakoi oman henkensä kuuteen osaan. Nämä 12 henkiolentoa lensivät taivaalle ja alkoivat etsiä itselleen isäntäolentoja, joiden sisällä ne saattoivat elää. Jatkomaahan oli nyt tullut tasapaino valon ja pimeyden välille.
Ajan kuluessa Jatkomaa sai uusia asukkaita enkelten luomien eläinten ja anthrojen lisäksi, ihmisiä ja muukalaisia. Ensinmainitut tulivat portaaleista ja muukalaiset avaruudesta. Enkelten ottaessa isännän pieni hippunen enkelin voimista siirtyi tähän isäntään. Isännän saadessa lapsia, nämä voimat siirtyivät isännän lapsille ja siitä eteenpäin lapsenlapsille ja heidän jälkeläisilleen. Muutaman vuosituhannen kuluessa sekä valkeiden että mustien enkelten vaikutus niiden koskettamissa olennoissa kasvoi ja näistä olennoista syntyivät puolienkelit ja puolidemonit.
Vuosituhannet kuluivat, ja valo ja pimeys olivat tasapainossa. Kaksitoista valkoista enkeliä eli piilossa isäntiensä sisällä, samoin kaksitoista mustaa enkeliä omiensa. Jatkomaan historian ensimmäinen sota käytiin hieman ennen nykyisen ajanlaskun alkua. Ensimmäiset puolienkelit alkoivat erottua ihmisistä, kauan sen jälkeen kun suurin osa puolidemoneista oli paennut Jatkomaan koillisosaan. Puolienkeleitä pidettiin pitkään puolidemoneina, eivätkä ihmiset ymmärtäneet heidän olevan itse asiassa enkelten sukua. Vuosi ennen ajanlaskun alkua alkoi verinen sisällissota ihmisten maassa, ihmisten ja puolienkelten välillä.
Sodan päätyttyä puolienkelit muuttivat joukoittain pohjoiseen ihmisten maasta ja asettuivat sinne asumaan. Näin syntyi puolienkelten maa. Eri roduilla oli ollut käytössään erilaisia ajanlaskutapoja, mutta kaikki rodut päättivät aloittaa ajan laskemisen alusta sodan jälkeen. Näin kuluvat vuodet kalenterissa tulisivat aina muistuttamaan Jatkomaan olentoja kammottavasta sodasta, saaden heidät ymmärtämään sen vääryyden ja samalla kertomaan miten kauaksi tästä hirveästä virheestä oli päästy.
Kuitenkin, vuonna 1344 ajanlaskun alusta, jotain peruuttamatonta tapahtui. Kuin tyhjästä puolidemonien maassa nousi uusi johtaja, kaunis ja karismaattinen Victoria Zabeth. Zabeth oli ihminen, joka oli kasvanut puolidemonien maassa. Vaikka hän olikin ihminen, hänen vaurioitunut kehonsa oli täynnä mekaanisia osia kuten hänen valtava mekaaninen vasen käsivartensa. Victorian äiti oli aikoinaan karkoitettu Lewyldiasta, Jatkomaan pääkaupungista, sillä hän oli saanut lapsen ihmisten kuninkaan kanssa.
Kuningas karkoitti Camilla Zabethin, Victorian äidin, vuonna 1301 ja uhkasi mestata tämän, jos hän ikinä palaisi. Camilla pakeni puolidemonien maahan, petettynä ja katkerana. Camilla kasvatti lapsensa, Victorian, yksin, ja hänen vihansa ihmisten maata ja sen kuningasta kohtaan siirtyivät Victorialle. Victoria oli aina ollut poikamainen ja rohkea. Kaksikymmentävuotiaana hän liittyi puolidemonien maan armeijaan ja yleni siellä upseeriksi.
Hieman ennen Victorian asepalveluksen päättymistä hän kuuli, että hänen kotitaloonsa oli murtauduttu ja hänen äitinsä oli murhattu. Victoria musertui ja lopetti armeijan kesken. Victoria epäili kuninkaan lähettäneen salamurhaajan tappamaan hänen äitinsä, eikä kyennyt enää ajattelemaan muuta kuin kostoa biologiselle isälleen, ihmisten kuninkaalle.
Victoria muutti ihmisten maahan ja alkoi opiskella Lewyldian teknillisessä yliopistossa, erikoistuen robottitekniikkaan. Victoria eli erakkomaisen sulkeutuneena eikä päästänyt ketään lähelleen. Victorian opiskelujen ollessa neljännellä vuodella, vuonna 1324, puolidemonit aloittivat sodan anthrojen valtakuntaa vastaan. Victoria jätti opintonsa ja matkusti puolidemonien maahan. Hän ilmoittautui puolidemonien armeijaan. Armeijan johto päätti asettaa Victorian tutkimusryhmään, joka pyrki kehittämään robottitekniikkaa armeijan käyttöön.
Lahjakas Victoria kehitti armeijalle erilaisia tekoraajoja ja robottiteknologiaa hyödyntäviä aseita. Samalla puolidemonien sota anthroja vastaan kiihtyi. Victoria pyysi päästä taisteluihin mukaan ja hän pääsikin puolidemonien erikoisyksikköön, RG-ryhmään (Rot Garde, punainen kaarti). Rot Garde käytti julmia taktiikoita kuten myrkkykaasua anthroja vastaan, välittämättä siviiliuhreista. Victoria karaistui taistelussa, uskoen toimivansa Jatkomaan parhaaksi, hänen toiveensa ja tavoitteensa ollessa koko Jatkomaan valloitus fasististen puolidemonien vallan alle ja ihmisten kuninkaan syrjäyttäminen. Victoria nousi lopulta Rot Garden johtajaksi.
Lopulta ihmiset ja puolienkelit eivät enää katsoneet puolidemonien julmaa sodankäyntiä anthroja vastaan sivusta. Puolienkelit vapauttivat anthrojen maan länsiosan nopeasti ajaen puolidemonien joukot takaisin. Anthrojen maan itäosissa ihmiset kävivät pitkään asemasotaa puolidemoneita vastaan. Victoria Zabeth oli lähellä ihmisten maan rajaa silloin, kun ihmisten joukot hyökkäsivät rajan yli hänen yksikköään vastaan. Rot Garde oli vangitsemassa anthroja vankileirille lähettämistä varten eräässä pienessä kylässä kun ihmiset hyökkäsivät.
Rot Garde taisteli parhaansa mukaan mutta kaatui lopulta, ryhmän rippeiden paetessa kylästä. Victoria vahingoittui pahasti, hänen käsivartensa ja selkänsä vaurioituivat. Toinen Rot Garden upseeri ajoi jeepillä pakoon kylästä ja pääsi lopulta puolidemonien rajan yli. Victoria vietiin sairaalaan, jossa hänen vasen käsivartensa amputoitiin. Victoria palasi vammoistaan toivuttuaan armeijan tutkimuskeskukseen jossa hän työskenteli aiemmin. Hän käski vanhan tutkimusryhmänsä rakentamaan hänelle robottikäden ja selälle kehyksen, joka auttaisi häntä liikkumaan paremmin.
Tutkimusryhmä asensi Victorialle nämä robottiosat hieman ennen kuin puolidemonit luovuttivat. Puolidemonien maan sotilashallitus hajosi ja sen tilalle perustettiin uusi, ihmisten ja puolienkelten tiukasti valvoma siviilihallitus. Siviilihallitus pyrki miellyttämään sodan voittajia ja sulki useita armeijan laitoksia, mukaanlukien tutkimuskeskuksen, jossa Victoria työskenteli. Puolidemonien maa oli sodan jälkeen kaoottisessa tilassa ja uuden hallituksen arvovalta oli erittäin vähäistä kapinahengen ollessa voimakasta. Useat eri poliittiset ryhmät yrittivät järjestää kansannousuja, jotka kuitenkin epäonnistuivat.
Victoria Zabeth liittyi sodan jälkeen Demonikansalliseen puolueeseen (Dämonnationalenpartei) joka oli oikeistolainen ääriliike. Victoria kohosi pian puolueen arvojärjestyksessä ja alkoi käyttää kovia keinoja vihaamaansa ihmis- ja puolienkelimyönteistä hallitusta vastaan. Victorian johdolla DMP-puolue teki useita raakoja terrori-iskuja puolidemonien pääkaupungissa Dämrichissä ja muissa kaupungeissa, jotka horjuttivat epävakaata hallintoa entisestään.
Aika kului, ja vuoden 1344 vaaleissa, Victorian ollessa 43-vuotias, DMP sai huipputuloksen, uhkailtuaan muita puolueita puolisotilaallisilla joukoillaan ja lavastettuaan vasemmistopuolueet terrori-iskujen tekijöiksi. Vaalien jälkeen puolidemonien valtiopäivätalo räjäytettiin, räjähdyksen surmatessa 68 henkilökunnan jäsentä. DMP:n jäsenet olivat asettaneet pommeja rakennukseen saatuaan pääsyn sinne, mutta tähänkin syylliseksi lavastettiin vasemmistopuolueet. DMP julisti kaaoksessa olevaan maahan poikkeustilalain ja kaappasi vallan itselleen. Maan johtajaksi nimitettiin Victoria Zabeth.
Vuosina 1344-1350 Victoria Zabeth kasvatti puolidemonien armeijaa vuosi vuodelta, kanavoiden suurimman osan puolidemonien maan budjetista armeijan kasvattamiseen ja aseiden kehitykseen. Zabethilla oli alusta asti vain sota mielessään, ja hän olikin luonut "kuusivuotissuunnitelman", jolla hän loi itselleen vahvan valloitusarmeijan jonka oli määrä valloittaa koko Jatkomaa.
Joulukuussa 1349, kaksi viikkoa ennen päivämäärää 1.1.1350 jolloin Zabeth oli päättänyt jo kuusi vuotta sitten aloittaa sodan, Zabeth asennutti robottitukirankaansa kaksi robottikättä joissa oli konepistoolit. Hän aikoi itse taistella etulinjassa hänen valtavan armeijansa vyöryessä ensin anthrojen maan ja lopulta myös puolienkelten ja ihmisten maiden yli, kuten hän suunnitteli.
Koitti ensimmäinen tammikuuta jolloin puolidemonien salamasota alkoi. Panssarivaunut, jeepit ja moottoripyörät vyöryivät anthrojen maalle samalla kun pommikoneet räjäyttivät kokonaisia kyliä sileiksi. Anthrot tekivät vastarintaa, mutta heidän armeijansa oli heikko ja tuomittu häviämään. Sotaa kesti tammikuun 31. päivään asti, jolloin anthrojen maa luovutti. Anthrojen luovutettua puolidemonit esittivät puolienkeleille ja ihmisille aluevaatimuksia ja saivatkin itselleen puolienkelten maan itäosan ja ihmisten pääkaupungin Lewyldian ja sitä ympäröivän alueen helmikuuhun 1351 mennessä.
Kissankynsi-organisaatio perustettiin vuonna 1344, kun ihmisten ja puolienkelten hallitukset hermostuivat Victoria Zabethin epäilyttävän valtaannousun takia. Järjestön tavoitteena oli vastustajan toimien tiedustelu ja ihmisten ja puolienkelten sotilaallisen ja strategisen aseman parantaminen. Järjestö kehittyi vähitellen ja järjestön johtajana toimi alusta lähtien Herr Doktor, salaperäinen kissa-anthro, jonka menneisyydestä harva tiesi mitään. Herr Doktorin toimet tuottivat tulosta ja Kissankynsi toimitti ihmisille ja puolienkeleille paljon tärkeää tiedustelutietoa puolidemonien maasta. Vähitellen Kissankynteen ohjattiin yhä enemmän rahaa ja sen toiminta kehittyi entistä sotilaallisemmaksi.
Vuonna 1351 Kissankynnellä oli pieni mutta huomattavan tehokas ja hyvinkoulutettu sekä -varustettu armeija. Kissankynnellä oli yksi päätukikohta saaressa ihmisten maan rannikolla ja yksi liikkuva tukikohta, zeppeliini nimeltä Lankakerä. Lankakerä oli erittäin raskaasti aseistettu ja se sisälsi yhden yksikön verran laskuvarjojääkäreitä sekä erilaisia ajoneuvoja.
Kissankynsi pyrki edelleen kääntämään maailmanpoliittista tilannetta ihmisten ja puolienkelten hyväksi jatkuvasti kiristyvän tilanteen edetessä väistämättä kohti toista sotaa.
